Santana: Supernatural (1999)

Kuuntele Spotifyssa
Kun vanha artisti, jonka suuruuden päivät ovat kaukana takana, yrittää kiinnittää nuoremman yleisön huomion, yksi yleinen tapa on tehdä duettoalbumi ajankohtaisempien tähtien kanssa. Lopputulos jää usein musiikillisesti pelkäksi kuriositeetiksi, mutta nuoren ja vanhan tähden yhteistyö yhtäkaikki ylittää uutiskynnyksen. Santanan tapauksessa yhteistyö oli luontevampaa kuin yleensä. Kitaristin albumille vierailevat laulajat sopivat mainiosti. Toisaalta Santanan kaupallinen menestys oli ollut melkein 20 vuotta varsin heikkoa. Supernaturalin nouseminen listaykköseksi ympäri maailman oli täysin odottamatonta.

Albumi alkaa uhmakkaasti ilman vierailevien tähtien tukea esitetyllä kappaleella (Da Le) Yaleo, joka on muistuttaa levyn biiseistä eniten Santanan huippukaudesta 70-luvun alussa. Yhtyeen soitossa on tarttuvaa intoa, ja kappaleen verevyys ja autenttisuus lupaavat albumilta hyvää. Seuraa kaksi tyylikästä aikuisrockesitystä: Dave Matthewsin laulama Love Of My Life ja Everlastin murahtelema Put Your Lights On. Jälkimmäisessä Santana yrittää hetkittäin soittaa grunge-tyylisesti, mikä on albumin harvoja irtiottoja hänen tavaramerkkivinguttelustaan. Vasta neljännessä biisissä Africa Bamba käy selväksi, ettei relevanttia materiaalia riitä albumin täydeltä. Bändin soitto kuulostaa lamaantuneelta ja innottomalta.

Santanan uran pelastanut hitti Smooth nostaa taas tunnelmaa. Rob Thomasin laulusuoritus sai varsinkin naisilta polvet veteliksi, ja on helppo kuulla miksi. Do You Like The Wayssä on kaksi vokalistia, joiden urat ovat menneet sittemmin päinvastaisiin suuntiin: Lauryn Hill ja Cee-Lo. Biisi on mukavan kuuloinen, mutta jää hahmottomaksi. Tässä kohtaa albumi alkaa laahata pahasti. Hip hop -rytminen Maria Maria oli jättihitti, mutta en tajua mikä tässä niin viehätti. Biisin elementit ovat kaikki keskinkertaisia ja keskenään yhteensopimattomia. Loppupuolen ainoana valopilkkuna mainitsen Eagle-Eye Cherryn laulaman notkeasti kulkevan biisin Wishing It Was.

Albumilla on muutama hyvä hetki, joista suurin osa alkupuolella. Kokonaisuutena se on kuitenkin näennäisestä vaihtelevuudestaan huolimatta kovin yksitoikkoinen ja pitkäveteinen. 75-minuuttinen jööti keskitempoista tai hidasta aikuisrockia miedolla salsakastikkeella on minulle aivan liikaa. Ilmeisesti tästä on kuitenkin tykätty, koska Santana ei ole Supernaturalin jälkeen painunut uudestaan unohduksiin.

Parhaat biisit: (Da Le) Yaleo, Love Of My Life, Smooth
Oma arvosana: 4
Lukijoiden arvosana: 5

Shakira featuring Wyclef Jean: Hips Don't Lie (2006)

Video

Niille, jotka eivät tunne historiaa: vuonna 1992 puertoricolainen Jerry Rivera levytti kappaleen Amores Como El Nuestro. Vuonna 2004 haitilainen Wyclef Jean sämpläsi Amores Como El Nuestroa kappaleeseen Dance Like This. Vuonna 2006 kolumbialainen Shakira teki Wyclef Jeanin kanssa Dance Like Thisistä uuden version nimeltä Hips Don't Lie, ja se on toistaiseksi 2000-luvun myydyin single.

Jo Elviksen lanteet tiesivät sen, kuinka se toimii, mutta silti vähän ärsyttää tämä Shakiran kieltämättä varsin liukkaan lantionkeinutuksen ryöstöviljely. Shakiran brändiin oli jo aiemmin kuulunut aika olennaisesti joka videossa toistuva suuri määrä keinutusta, ja nyt sitten tehtiin biisikin tästä aiheesta. Wyclef Jeanin brändiin taas kuuluu lähes pelkästään se, että hän on The Fugeesin entinen jäsen, ja yhdeksän vuotta The Fugeesin hajoamisen jälkeen hän viittaa tuohon asiaan Hips Don't Liessa neljä kertaa.

Jos ärsyttävien epäolennaisuuksien ja muutaman vuoden takaisen puhkisoittamisen takaa pystyy kuulemaan itse biisin, niin sehän onkin aika mielenkiintoinen sekametelisoppa aineksinaan pop, hip hop, salsa ja cumbia. Eri elementtejä heitetään päällekkäin ja limittäin yllin kyllin. Kertosäkeessä trumpettisample ja Shakiran laulu muodostavat hienosti kaksi päällekkäistä melodiaa ja rytmiä. Kahden minuutin kohdalla tuleva baila en la calle -väliosa (joka on viittaus kappaleeseen Carnaval) antaa hetkellisen välähdyksen siitä, että tähän monikulttuuriseen fiestaan voisi melkein tempautua mukaan. Niissä "ymmärrän kyllä sun vaivasi" -huudoissa sanotaan oikeasti "en Barranquilla se baila asi", eli Barranquillassa me tanssimme näin.

Sanoituksessa oleva romanttinen juoni on samaan tapaan päälleliimattu kuin Bond-elokuvissa. Niin Bondin kuin Shakirankin rooliin kuuluu hurmata vastakkainen sukupuoli, mutta se ei todellakaan ole pääpointti. Tässä biisissä tärkeintä on tanssittavuus ja hulvaton karnevaalimeininki. Valitettavasti sen monet hyvät puolet eivät onnistu täysin jättämään varjoonsa niitä elementtejä, joista en pidä, esimerkiksi kummankin duetoijan lauluääniä.

Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:

Los Del Rio: Macarena (1995)

Video

Macarena-ilmiössä oli mukana epätodennäköisiä aineksia. Espanjalainen duo Los Del Rio oli tehnyt keikkaa jo kymmeniä vuosia saamatta kummoistakaan menestystä edes kotimaassaan. He päätyivät valloittamaan maailman singlelistat hitillä, jonka kertosäe lauletaan espanjaksi. Toisaalta tuo hitti oli aika lähelle sellainen kuin KLF:n vuonna 1988 julkaisema The Manual (How To Have A Number One The Easy Way) opetti. Tarvitaan muodissa oleva tanssibiitti (Bayside Boys remix), pari mukavaa samplea (The Farm ja Yazoo, videoversiossa myös Anne Bancroft), laulutaidoton laulaja (nimettömäksi jäänyt nainen) ja sanoitus jossa ei yritetäkään sanoa mitään kovin fiksua. Videossa esitelty novelty-tanssi oli vielä piste i:n päälle.

Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin biisin yllä leijuu edelleen vahva epäcooliuden löyhkä, mutta siinä on elementtejä joista pidän. Samplevalinnat ovat oikein osuvia, ja rytmissä on ysärihiteille harvinaista kepeyttä. En kylläkään keksi, missä tilanteessa haluaisin kuulla tämän oma-aloitteisesti, saati kuunteluttaa muilla. Harvoin vastaan tulevana vanhana tuttuna Macarena ei silti ole ollenkaan vastenmielinen kohdattava.

Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana: 5

Teixeirinha: Coracao De Luto (1967?)

Video

Teixeirinha (1927-1985) oli suosittu muusikko Brasiliassa, mutta ulkomailla melko tuntematon. Sen takia onkin vaikea uskoa, että tämä single olisi myynyt lähellekään Wikipediassa ilmoitettua 25 miljoonaa. Yksi selitys arvion suuruudelle voisi olla se, että Teixeirinha levytti tämän hittinsä moneen kertaan. Alkuperäinen levytys on vuodelta 1960, mutta sitä en löytänyt, joten kuuntelin tätä elokuvaversiota, joka on lähteestä riippuen joko vuodelta 1966 tai 1967. Spotifysta taas löytyy vielä modernimman kuuloinen esitys. Olen nyt uskovinani, että näiden versioiden yhteenlaskettu myyntimäärä voisi ehkä ollakin erittäin suuri.

Teixeirinha ei kuulosta olevan varsinainen kultakurkku, mutta folkbiisissä ei tarvitse ollakaan. Tulkinta on uskottavan kuuloista, ja kielitaidotonkin arvaa, että sydänsuruista tässä lauletaan. Yksinkertaista biisiä värittävät säkeistöjen lopussa naislaulajat, jotka toistavat viimeisen säkeen, ja heidän jälkeensä vuoron saavat steelkitara ja ehkä ksylofoni, joiden soittama koukku on toimiva siirtymä seuraavaan säkeistöön.

Biisissä ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa, mutta en minä osaa tästä oikein innostuakaan. Brasiliassa tehtiin suunnaton määrä loistavaa musiikkia 60-luvulla, eikä ole mikään ihme, että tunnemme niistä täällä kaukaisessa Suomessa monta muuta kappaletta paljon paremmin kuin Coracao De Luton.

Oma arvosana: 4
Lukijoiden arvosana: 3