Roy Acuff: Wabash Cannonball (1936)

Video

Ennen kuin kuuntelin Wabash Cannonballin tätä blogia varten, laulun nimi ei sanonut minulle mitään. Se kuulosti kuitenkin ensikuulemalta tutulta. Jossain vaiheessa tajusin, että minulle tuttu laulu olikin Chuck Berryn Promised Land, jonka melodia liippaa varsin läheltä.

Kyllä tämä olisi kai pitänyt tuntea. Spotifyssa on laulusta lähes sata versiota, joista soitetuimmat ovat tässä järjestyksessä J. Karjalaisen, Willie Nelsonin ja Johnny Cashin versiot. Tämän kansanlaulun sanoituksen ensimmäinen painettu versio on vuodelta 1882. Laulun syntyajan voi päätellä siitäkin, että siinä pidetään junaa ihmeellisenä nähtävyytenä.

Laulun pitkä elinikä johtunee sen yksinkertaisesta ja helposti muistettavasta melodiasta sekä emotionaalisesta neutraaliudesta. Wabash Cannonball on peruslaulu, jota voi laulaa ja soittaa kuka tahansa. Roy Acuff kuulostaa perusmieheltä, joka toisin kuin muut blogissa vastaantulleet rockia varhaisemmat artistit ei ole poikkeuksellisen hyvä-ääninen laulaja, jos ei nyt todellakaan huonokaan. Hänen versionsa menestyi paremmin kuin vaikkapa Bing Crosbyn versio juuri siksi, että hän kuulostaa kansanmieheltä. Taustabändin soittimina kuulostavat olevan steelkitara, huuliharppu, viulu ja haitari, ja soitto on pelimannihengessä notkeaa ja iloista. Esityksessä on nykykantrista usein puuttuvaa elämänmakuisuutta.

Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:

The Ink Spots: If I Didn't Care (1950?)

Video

Vanhojen biisien alkuperäisversioiden metsästäminen on joskus hankalaa puuhaa, ja jos sellainen löytyy, se voi rahista ja kohista sietämättömästi. Olen jo pari kertaa käyttänyt eri syistä hieman uudempaa versiota. Nyt käytän taas, mutta tällä kertaa siitä syystä, että tämä versio on niin älyttömän hyvä, ettei tätä voi jättää salaisuudeksi. Kaikki muutkin kuulemani versiot ovat kyllä erinomaisia.

If I Didn't Care levytettiin alunperin vuonna 1939, ja siitä tuli doo-wop-yhtye The Ink Spotsin ensimmäinen suuri hitti ja yhtyeen tavaramerkkilaulu. Yhtyeen tenori laulaa sooloa, ja basso esittää puheosuuden. Kappaleessa on ovelan hiipivä tunnelma säkeiden viimeisten sävelten venytyksen ja sanattoman taustalaulun ansiosta. Lopuksi solisti huipentaa biisin korkeilla sävelillä.

Linkittämässäni versiossa The Ink Spots esiintyy eri kokoonpanossa kuin alkuperäislevytyksellä, mutta tämä porukka esittää biisin aivan nappiin. Tenorin ääni ja tulkinta ovat aivan huippua, mutta olennaisin ero alkuperäiseen on rap-osuudessa, jonka möreä eläytyvä lausunta ei jää tässä suvantovaiheeksi, vaan on itsessäänkin biisin huippuhetkiä. Muutaman kuuntelukerran jälkeen, kun malttaa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin loistaviin vokalisteihin, säestyksestä huomaa tyylikkään jazzpianon.

Ilman tätä blogia en olisi törmännyt The Ink Spotsiin vieläkään, mutta nyt tämä hieno yhtye nousi kerralla suosikkieni joukkoon. En ole tajunnut kuunnella edes mitään tämäntyylistä. Myöhempiä mustia lauluyhtyeitä olen kyllä kuunnellut paljonkin. Olen nyt aivan ihastuksissani. Tämä on kuolematon klassikko!

Oma arvosana: 10
Lukijoiden arvosana:

Bing Crosby: Silent Night (1935)

Audio

Wikipedia ilmoittaa tämänkin Bing Crosbyn joulusinglen myynniksi saman 30 miljoonaa. Franz Gruber sävelsi Stille Nacht, heilige Nachtin vuonna 1818, ja sitä on versioitu sittemmin aivan uskomattoman paljon. Arvelen Jouluyö, juhlayön olevan eri levytykset yhteenlaskettuna ainakin Suomen äänitehistorian myydyin laulu.

Bing Crosbyn versio on samojen vahvuuksien varassa kuin myöhempi White Christmas: Crosbyn pehmeä baritoniääni, korkeammalta laulettu kuoro-osuus ja hillitty orkestraatio. Silent Night ei kuitenkaan yllä samaan charmikkuuteen. Tempo on erittäin hidas, eikä siihen sovi ollenkaan Crosbyn tulkintatapa. Crosby on koko ajan hieman jäljessä rytmistä, hän aloittaa säkeet myöhässä ja venyttää pitkiä säveliä, mikä voi kuulostaa tyylikkäältä vähänkin nopeammassa tempossa. Tässä se kuulostaa laahaavalta ja ilottomalta.

Oma arvosana: 3
Lukijoiden arvosana: