Video
Viheltäminen on musiikissa yleensä jos ei nyt aivan koominen elementti, niin ainakin merkki siitä, että kappaleen tunnelma on kepeä. Kyllähän vakavissakin biiseissä on vähän vihellelty, niin kuin vaikka Jealous Guyssa, mutta yleensä vihellysbiisit ovat tunnelmaltaan enemmänkin joko Always Look On The Bright Side Of Lifen tai Young Folksin kaltaisia. Scorpions, joka oli jo pitkään hämmentänyt tahallisen ja tahattoman huumorin rajaa sanoituksillaan, musiikillaan, levynkansillaan ja ulkomuodollaan, rohkeni tarttua 90-luvun alun merkittävimpään ajankohtaiseen aiheeseen ja aloittaa sitä käsittelevän kappaleen vihellyksellä.
Vihellyspätkä oli kaikessa sietämättömyydessäänkin sen verran nokkela idea, että sitä käytetään useampaan kertaan. Muita nokkelia ideoita ei sitten löydykään. Ensimmäisen kertosäkeen aloittaa mahdollisimman kliseiseen heviballadityyliin hidas rumpufilli, jota sitäkin ryöstöviljellään läpi koko biisin. Kitarasoolo tulee ennalta-arvattavassa kohdassa ja kuulostaa ennalta-arvattavalta. Biisi oli puhkisoitettu jo parin kerran jälkeen.
Parhaillaan toteutettavaa politiikkaa kannattava laulu on paljon hankalampi tehdä kuin protestilaulu. Scorpionsille täytyy antaa sympatiapiste siitä, että he sen tekivät, vaikka lopputulos on mitä on.
Loppuun vielä henkilökohtainen anekdootti: Olen voittanut vedonlyönnissä 50 markkaa tanssimalla Wind Of Changen alusta loppuun yksin.
Oma arvosana: 3
Lukijoiden arvosana: 4
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olihan se vakuuttava esitys. Siis se tanssi, ei niinkään biisi. Ja alkoholillakin saattoi olla osuutta asiaan.
VastaaPoistaAnnetaan nyt vielä pisteetkin: 4
Vedon hävinnyt osapuoli
Paska biisi. 2-pistettä.
VastaaPoistaUli Rothin aikainen bändi oli kyllä hyvä.
No joo. Toi on niin puhkisoitettu ralli, ettei sitä oikeastaan voi edes virallisesti arvioida.
VastaaPoistaBlackout aikojen scorpions oli sitä parasta.
Puhkisoitettu, kyllä. Ihan ok biisi kuitenkin omasta mielestäni. Saksalaisten tekemänä biisin ajankohtaiskuvauskaan ei tunnu sietämättömän kornilta, miltä se olisi saattanut kuulostaa Amerikan mantereelta ponnistavan bändin toimesta.
VastaaPoistaKlaus Meinen ääni (ja nahkalippis) on välittömästi tunnistettava elementti, mistä kaikki kunnia Scorpionsille. Kiljukaulahevisolistiksi hänellä on jopa miellyttävä ääni. Muun bändin soitto ei ehkä ole erityisellä omaperäisyydellä siunattua ja sovitusratkaisutkin kliseisiä, mutta Scorpionsin pistin on tälläkin kertaa kohtuullisessa sävellysterässä.
6 pistettä & R.I.P. Scorpions (jos tosiaan malttavat lopettaa).