torstai 10. kesäkuuta 2010

Queen: Greatest Hits (1981)



Kuuntele Spotifyssa

Suomi on silläkin lailla erikoinen maa, että täällä Queenin Greatest Hits II on huomattavasti myydympi kuin ykkösosa. Maailmanlaajuisesti tilanne on aivan päinvastoin. Ykkösen etumatkaa kasvattaa sekin, että toisin kuin kakkososa, ykkönen julkaistiin samalla nimellä sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Sisältö ei kylläkään ollut aivan sama. Minä käsittelen tässä 17 biisin laajuista Euroopan painosta. Biisivalinnat on tehty ilmeisesti brittilistasijoitusten perusteella.

Kokoelma alkaa Bohemian Rhapsodylla, joka ei ainakaan minun korvissani suostu kulumaan puhki vieläkään. Sen lisäksi, että biisin asema sekä hittinä että klassikkona oikeuttaa sen kokoelman paalupaikalle, Bohemian Rhapsody alleviivaa Queenin monipuolisuutta. Siinä on vuorotellen paatoksellista balladia, hard rockia ja kieli poskessa hölmöilyä aivan kuin tällä kokoelmalla on muutenkin. Biisijärjestys sekoittaa tehokkaasti bändin eri aikakaudet, tyylilajit ja biisintekijät. Samalla logiikalla toisena biisinä on mitään Bohemian Rhapsodyn osaa muistuttamaton Another One Bites The Dust.

Camp on erottamaton osa Queeniä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Pelkkä musiikillinen kunnianhimoisuus ja virtuositeetti ilman pilkettä silmäkulmassa voisi käydä puuduttavaksi. Se, ettei hölmöjäkään ideoita hylätä, tuo musiikkiin irtonaisuutta ja rikkautta. Queenin huumori toimii kuitenkin paremmin musiikillisissa kuin sanoituksellisissa ylilyönneissä. Fat Bottomed Girls on puistattava esimerkki huumorimusiikista ilman huumoria musiikissa. Seuraavana tuleva saman kahden A-puolen singlen kääntöpuoli Bicycle Race on siedettävämpi, mutta eikö sen olisi voinut sijoittaa vaihtelun nimissä johonkin muuhun kohtaan?
Hudit ovat onneksi harvassa. Leffahitti Flash jää musiikillisesti köyhäksi ja ärsyttävän pirteä Don't Stop Me Now on viime aikoina osoittanut kärsivänsä ylisoittamisesta enemmän kuin bändin muut hitit, mutta muut biisit ovat miellyttävää kuultavaa.

Freddie Mercuryn vahva ja notkea ääni hoitaa hienosti biisin kuin biisin, ja vaikka Brian Mayn rutikuiva kitarasoundi hetkittäin ärsyttää, sitäkin huomaa kaipaavansa, jos jossain biisissä sen mukaantulo kestää tavallista kauemman. Queenin vaikutus kuuluu edelleen niinkin erilaisissa bändeissä kuin Muse ja Scissor Sisters. Hieno bändi. Hieno kokoelma.

Parhaat biisit: Bohemian Rhapsody, Somebody To Love, Now I'm Here
Oma arvosana: 9
Lukijoiden arvosana: 8

4 kommenttia:

  1. Mäkin pidin Fat Bottomed Girlsiä puistattavana, kunnes näin Supersize Me -elokuvan, jossa sitä käytetään nerokkaasti. Sai ehkä jonkinlaisen pilkahduksen siitä, millaiseen huumoriin Queen on pyrkinyt.

    VastaaPoista
  2. Jaa että Queen vuosimallia '78 nälvisi hedonistista elämäntapaa? Melko yllättävä tulkinta. Minä olen ajatellut Brian Mayn yrittäneen tehdä AC/DC-sanoituksen, ja kun en kovasti arvosta alkuperäisiäkään, en innostu myöskään pastissista. Niin tai näin, biisi on musiikillisesti aika kaavamainen.

    VastaaPoista
  3. En mä tarkoita että merkitykset menisivät yksiin tai edes sinnepäin, mutta jos biisi toimii yhden taka-ajatuksen kautta, niin Queenillä on saattanut olla mielessä jotain muuta, jonka kautta se "avautuu". Tai sitten ei.

    Vanhana Queen fan clubin jäsenenä 70-luvun lopulta pitänee antaa arvosana, vaikka en Greatest Hitsiä sinänsä olekaan kuunnellut. Ei sitä ole Spotifyssakaan. Pistetään kasi.

    VastaaPoista
  4. Kyllä se on Spotifyssa. Lisäsin linkin levynkannen alle. Nyt kun tuli puheeksi, niin voisin linkittää tästä lähtien muihinkin levyihin.

    VastaaPoista