Video
Tässäpä biisi, jolla on kulttuurisia merkityksiä kerrakseen. On käytännössä mahdotonta enää irrottaa musiikkia erilleen kaikesta mitä se edustaa. Mitä se edustaa? Homoseksuaalisuuden ylistystä, homoseksuaalisuuden parodiaa, urheilutapahtumien kestohittiä vai pelkkää puhkisoitettua diskon kulta-ajan nostalgiaa? Minusta kaikkea tätä ja mahdollisesti paljon muutakin, mutta riippuu asiayhteydestä, mihin kategoriaan se milloinkin tuntuu eniten osuvan. Käsittääkseni se on kuitenkin enemmänkin valtakulttuurin käsitys gay anthemista kuin enää varsinainen gay anthem. Kuriositeettina mainittakoon, että kappaleen heteroseksuaali sanoittaja ja laulusolisti Victor Willis on kertonut sen olevan ylistyslaulu NMKY:n tarjoamille urheilumahdollisuuksille, mikä todistaa, ettei sanoittajan mielipidettä laulun merkityksestä kannata ikinä kuunnella, sekä sen, että Willisillä on huumorintajua.
Musiikkiin! Y.M.C.A. voisi olla diskoelementeistä riisuttuna aika perinteinen soul-stomper. Runsas torvien käyttö ja Willisin karhea ääni tuovat mieleen Wilson Pickettin 60-luvun puolenvälin levytykset. Rytmiryhmä ja kertosäkeeseen johdattava viulunostatus sen sijaan ankkuroivat biisin vahvasti levytysvuoteensa. Rytmipuoli on omaan makuuni kovin tönkköä. Biisi ei oikein mene jalan alle, mikä on nopealle diskokappaleelle anteeksiantamaton heikkous. Kappaleen riehakas tunnelma voi kyllä nostattaa mielialaa edelleenkin sopivassa tilanteessa. Sopivan tilanteen löytäminen voi tosin olla melko haastavaa.
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana: 5,5
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
The Beatles: I Want To Hold Your Hand (1963)
Video
Tämän singlen myötä beatlemania levisi myös Yhdysvaltoihin. Biisin koukkuja ovat korkealle nousevat sävelet sekä A-osan että bridgen lopussa. Ne vihjaavat kiihkeämpään kontaktiin kuin laulun nimi, mutta niin vihjaa sanoituskin. "Uskon että ymmärrät, kun sanon että haluan pitää sinua kädestä". Viaton pinta mahdollisti suuren yleisön tavoittamisen, ja ne joiden mielestä ei ollut uskottavaa, että aikuiset miehet haluavat vain pitää kädestä, tajusivat että kyseessä on kiertoilmaus. Ovelaa.
Biisissähän ei ole paljon muuta kuin lyhyitä suvantovaiheita ennen seuraavaa lyhyttä kliimaksia, mutta se pysyykin sitten kompaktisti pariminuuttisena. Rallatus on näppärästi rakennettu ja esitys energinen, enkä minä keksi mitään erityistä heikkoutta, vaikka en välttämättä haluaisikaan kuulla tätä kovin usein. Ehkä aistin tästä hieman liikaa imelyyttä ja tekopirteyttä.
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana:
Tämän singlen myötä beatlemania levisi myös Yhdysvaltoihin. Biisin koukkuja ovat korkealle nousevat sävelet sekä A-osan että bridgen lopussa. Ne vihjaavat kiihkeämpään kontaktiin kuin laulun nimi, mutta niin vihjaa sanoituskin. "Uskon että ymmärrät, kun sanon että haluan pitää sinua kädestä". Viaton pinta mahdollisti suuren yleisön tavoittamisen, ja ne joiden mielestä ei ollut uskottavaa, että aikuiset miehet haluavat vain pitää kädestä, tajusivat että kyseessä on kiertoilmaus. Ovelaa.
Biisissähän ei ole paljon muuta kuin lyhyitä suvantovaiheita ennen seuraavaa lyhyttä kliimaksia, mutta se pysyykin sitten kompaktisti pariminuuttisena. Rallatus on näppärästi rakennettu ja esitys energinen, enkä minä keksi mitään erityistä heikkoutta, vaikka en välttämättä haluaisikaan kuulla tätä kovin usein. Ehkä aistin tästä hieman liikaa imelyyttä ja tekopirteyttä.
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana:
torstai 22. huhtikuuta 2010
U2: The Joshua Tree (1987)
Albumi alkaa Where The Streets Have No Namen melkein kaksiminuuttisella introlla, jossa intensiteettiä kasvatetaan lisäämällä pikkuhiljaa soittimia ja niiden volyymia. Jännite kasvaa hyvin, mutta kliimaksi jää puuttumaan. Kertosäe ei ihmeemmin nouse yli säkeistöistä. Pet Shop Boysin loistavassa versiossa kliimaksi lainattiinkin eri biisistä. Sama ongelma vaivaa suurta osaa albumin kappaleista; tunnelmaa yritetään pitää tiheänä, mutta totaalinen rentouden ja vapautuneisuuden puute jättääkin tunnelman turhautuneeksi ja kireäksi. I Still Haven't Found What I'm Looking Foria bändi korjailikin itse Rattle And Humilla olleella live-esityksellä, jolla kaivatun vastapainon antoi gospelkuoro.
Levyn kohokohdilta tuntuvat ne harvat biisit, joissa musiikki tuntuu hengittävän. Ne ovat With Or Without You, Running To Stand Still ja Red Hill Mining Town. Tekstin puolesta nekin ovat ahdistuneita, mutta se kai kuuluu asiaan. U2:han yritti tässä vaiheessa olla vakavasti otettava ja vakava bändi, ja silloin sanoitusten pitää tavan mukaan kuvastaa joko henkilökohtaista tai yhteiskunnallista kriisiä.
Albumin biisijärjestys on tarinan mukaan Kirsty MacCollin tekemä. Hän järjesti biisit sen mukaan, miten hyviä ne hänen mielestään olivat. Kolme ensimmäistä kappaletta olivatkin isoja hittejä, mutta toisaalta levyn viimeiset biisit kuulostavat melko mitäänsanomattomilta. Hyvien biisien tasaisempi ripottelu olisi tehnyt miellyttävämmäksi kuunnella levyä kokonaisuutena. Onneksi Bonon ehdotus tuplalevystä ei mennyt läpi, kun materiaali ei tunnu riittävän kunnolla yhteenkään täysipainoiseen albumiin. Levy on kyllä hyvän kuuloisesti soitettu ja tuotettu, mutta biisit saisivat olla parempia. Bändin edellinen ja seuraava studiolevy olivat huomattavasti tasokkaampia.
Parhaat biisit: With Or Without You, Running To Stand Still, Red Hill Mining Town
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana: 5
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Kyu Sakamoto: Ue o muite aruko (1961)
Video
Nuori japanilainen laulaja Kyu Sakamoto sai kappaleella Ue o muite aruko valtavan hitin vuonna 1961. Kun pari vuotta myöhemmin Englannissa alettiin kiinnostua tästä biisistä, nimeksi vaihdettiin helpommin mieleenjäävä Sukiyaki. Tällä nimellä sitä myytiinkin länsimaissa valtavasti; Sukiyaki oli mm. USA:n listaykkönen, mikä oli hämmästyttävä saavutus japaniksi lauletulta biisiltä. En suostu kuitenkaan käyttämään otsikossa tuota hölmöä, puolirasistista myyntinimeä, vaan pidän kiinni laulun oikeasta nimestä, joka tarkoittaa "kuljen pystypäin".
Kappaleen viehätys perustuu tarttuvaan melodiaan, joka kuulostaa länsimaiseen korvaan hieman, mutta ei liikaa, japanilaiselta. Kyu Sakamoton tulkinta on luontevaa ja sympaattista. Ainoa varsinainen heikkous on banaali jousisovitus. Orkesterin muut soittimet sen sijaan korostavat hauskasti esityksen pirteyttä. Korni iskelmäsanoitus ei haittaa, kun ei osaa japania. Sanoituksesta lukemani käännös tuotti kyllä sellaisen yllätyksen, että olin kuvitellut sen olevan iloisempi. Kertoja sanookin teeskentelevänsä iloista, vaikka onkin murheissaan ja yksinäinen. Hyvin teeskennelty. Minuun meni melkein täydestä.
Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana:
Nuori japanilainen laulaja Kyu Sakamoto sai kappaleella Ue o muite aruko valtavan hitin vuonna 1961. Kun pari vuotta myöhemmin Englannissa alettiin kiinnostua tästä biisistä, nimeksi vaihdettiin helpommin mieleenjäävä Sukiyaki. Tällä nimellä sitä myytiinkin länsimaissa valtavasti; Sukiyaki oli mm. USA:n listaykkönen, mikä oli hämmästyttävä saavutus japaniksi lauletulta biisiltä. En suostu kuitenkaan käyttämään otsikossa tuota hölmöä, puolirasistista myyntinimeä, vaan pidän kiinni laulun oikeasta nimestä, joka tarkoittaa "kuljen pystypäin".
Kappaleen viehätys perustuu tarttuvaan melodiaan, joka kuulostaa länsimaiseen korvaan hieman, mutta ei liikaa, japanilaiselta. Kyu Sakamoton tulkinta on luontevaa ja sympaattista. Ainoa varsinainen heikkous on banaali jousisovitus. Orkesterin muut soittimet sen sijaan korostavat hauskasti esityksen pirteyttä. Korni iskelmäsanoitus ei haittaa, kun ei osaa japania. Sanoituksesta lukemani käännös tuotti kyllä sellaisen yllätyksen, että olin kuvitellut sen olevan iloisempi. Kertoja sanookin teeskentelevänsä iloista, vaikka onkin murheissaan ja yksinäinen. Hyvin teeskennelty. Minuun meni melkein täydestä.
Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana:
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Baccara: Yes Sir, I Can Boogie (1977)
Video
Saksalainen lauluntekijäpari Rolf Soja ja Frank Dostal oli epäilemättä vaikuttunut Donna Summerin ja Boney M:n menestyksestä. Kun heidän biisejään laulamaan löytyi espanjalainen kaksikko Mayte Mateos ja Maria Mendiola, tie tähtiin oli valmis. Yes Sir, I Can Boogie oli Baccaran debyyttisingle, ja siinä yhdistettiin paljon tuttuja hittiaineksia: iskelmällinen sävelmä, tasaisesti tuksuttava diskokomppi, tunnelmaa nostattavat jouset ja Donna Summerin seksikästä tyyliä apinoiva henkäily ja voihkinta. Vielä kun sanoituksessa luvattiin parhaiden hittiperinteiden mukaan tanssia (tai rakastella) koko yö, voisi luulla että tulos olisi ollut hyvinkin kaavamainen.
Eipä ollut. Baccaran naisten vahva aksentti toi esitykseen kaivattua persoonallisuutta ja leikkisyyttä. Efektiä lisäsi sanoituksen itsevarmuuden ja tyttömäisen hentojen lauluäänten välinen ristiriita. Tuloksena oli kiva eurodiskohitti, mutta jos vertailukohdaksi asetetaan samana kesänä julkaistu nerokkaan visionäärinen I Feel Love, niin kyllähän Yes Sir jää siitä ainakin kolmen pykälän päähän.
Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana: 3,7
Saksalainen lauluntekijäpari Rolf Soja ja Frank Dostal oli epäilemättä vaikuttunut Donna Summerin ja Boney M:n menestyksestä. Kun heidän biisejään laulamaan löytyi espanjalainen kaksikko Mayte Mateos ja Maria Mendiola, tie tähtiin oli valmis. Yes Sir, I Can Boogie oli Baccaran debyyttisingle, ja siinä yhdistettiin paljon tuttuja hittiaineksia: iskelmällinen sävelmä, tasaisesti tuksuttava diskokomppi, tunnelmaa nostattavat jouset ja Donna Summerin seksikästä tyyliä apinoiva henkäily ja voihkinta. Vielä kun sanoituksessa luvattiin parhaiden hittiperinteiden mukaan tanssia (tai rakastella) koko yö, voisi luulla että tulos olisi ollut hyvinkin kaavamainen.
Eipä ollut. Baccaran naisten vahva aksentti toi esitykseen kaivattua persoonallisuutta ja leikkisyyttä. Efektiä lisäsi sanoituksen itsevarmuuden ja tyttömäisen hentojen lauluäänten välinen ristiriita. Tuloksena oli kiva eurodiskohitti, mutta jos vertailukohdaksi asetetaan samana kesänä julkaistu nerokkaan visionäärinen I Feel Love, niin kyllähän Yes Sir jää siitä ainakin kolmen pykälän päähän.
Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana: 3,7
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Meat Loaf: Bat Out Of Hell (1977)
Lankalauantain kunniaksi blogiini lehahtaa helvetin lepakko. Levyn tärkeimmät tekijät olivat kolme tuohon aikaan noin kolmekymppistä miestä: säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja Jim Steinman, tuottaja Todd Rundgren ja laulaja Meat Loaf. Mainitsin nimet tässä järjestyksessä, koska levy ei ole kovin solistikeskeinen. Laulajana voisi olla joku muukin, ja lopputulos olisi jotakuinkin sama. Tämä on Jim Steinmanin levy. Kolme levyn lauluista on peräisin hänen Neverland-musikaalistaan, ja Steinman kirjoitti loput sopimaan jotenkuten teemalliseen kokonaisuuteen.
Teemana on amerikkalainen teiniys vähän samaan tapaan kuin esibeatlesiaanisessa popissa oli tapana asiaa käsitellä - mm. Tell Laura I Love Her ja Will You Still Love Me Tomorrow ovat sanoituksellisesti ja osin musiikillisestikin sukua tämän levyn kappaleille. Vahvempi musiikillinen vaikutus on kuitenkin 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rockmusikaaleilla, joiden dramaattisuus ja suureellisuus on yritetty tässä viedä huippuunsa ja ylikin. Bruce Springsteenin vaikutus kuuluu myös selvästi, varsinkin kun soittajistossa on mukana E Street Bandin jäseniä.
Siinä missä Bruce Springsteen tuntuu olevan lähes aina täysin vakavissaan, Jim Steinmanista ei oikein tiedä. Huumoria on kyllä mukana, mutta miten suuri osa siitä on tarkoituksellista? Ei sillä ole lopuksi mitään väliä. Tekijäkolmikko on heittäytynyt tähän projektiin täysillä luultavasti välittämättä siitä, kuulostavatko he naurettavilta. Onhan tämä campia, mutta ei pelkästään campia. Ylinäytellyssä ja ylisovitetussa tunteen palossa todellinen sisältö ei tule kuitenkaan siitä, että tunne vaikuttaisi hetkeäkään aidolta, vaan siitä, että sovitusten ylenpalttisuus on oikeasti aika nautittavaa.
Kappaleet ovat niin pitkiä, että LP:lle mahtui niitä vain seitsemän. Täytebiisejä ei sitten kyllä olekaan. Laatu on tasaista. Parhaiden biisien erilleen nostaminen tuntuu Bat Out Of Hellin yhteydessä jotenkin väärältä, koska useimmat biisit sisältävät niin suuren määrän osia, että ne vain sulautuvat osaksi polveilevaa kokonaisuutta, eivätkä erotu toisistaan kovin selvästi.
Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana: 7
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)