U2: The Joshua Tree (1987)

Albumi alkaa Where The Streets Have No Namen melkein kaksiminuuttisella introlla, jossa intensiteettiä kasvatetaan lisäämällä pikkuhiljaa soittimia ja niiden volyymia. Jännite kasvaa hyvin, mutta kliimaksi jää puuttumaan. Kertosäe ei ihmeemmin nouse yli säkeistöistä. Pet Shop Boysin loistavassa versiossa kliimaksi lainattiinkin eri biisistä. Sama ongelma vaivaa suurta osaa albumin kappaleista; tunnelmaa yritetään pitää tiheänä, mutta totaalinen rentouden ja vapautuneisuuden puute jättääkin tunnelman turhautuneeksi ja kireäksi. I Still Haven't Found What I'm Looking Foria bändi korjailikin itse Rattle And Humilla olleella live-esityksellä, jolla kaivatun vastapainon antoi gospelkuoro.

Levyn kohokohdilta tuntuvat ne harvat biisit, joissa musiikki tuntuu hengittävän. Ne ovat With Or Without You, Running To Stand Still ja Red Hill Mining Town. Tekstin puolesta nekin ovat ahdistuneita, mutta se kai kuuluu asiaan. U2:han yritti tässä vaiheessa olla vakavasti otettava ja vakava bändi, ja silloin sanoitusten pitää tavan mukaan kuvastaa joko henkilökohtaista tai yhteiskunnallista kriisiä.

Albumin biisijärjestys on tarinan mukaan Kirsty MacCollin tekemä. Hän järjesti biisit sen mukaan, miten hyviä ne hänen mielestään olivat. Kolme ensimmäistä kappaletta olivatkin isoja hittejä, mutta toisaalta levyn viimeiset biisit kuulostavat melko mitäänsanomattomilta. Hyvien biisien tasaisempi ripottelu olisi tehnyt miellyttävämmäksi kuunnella levyä kokonaisuutena. Onneksi Bonon ehdotus tuplalevystä ei mennyt läpi, kun materiaali ei tunnu riittävän kunnolla yhteenkään täysipainoiseen albumiin. Levy on kyllä hyvän kuuloisesti soitettu ja tuotettu, mutta biisit saisivat olla parempia. Bändin edellinen ja seuraava studiolevy olivat huomattavasti tasokkaampia.

Parhaat biisit: With Or Without You, Running To Stand Still, Red Hill Mining Town
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana: 5