lauantai 3. huhtikuuta 2010

Meat Loaf: Bat Out Of Hell (1977)


Lankalauantain kunniaksi blogiini lehahtaa helvetin lepakko. Levyn tärkeimmät tekijät olivat kolme tuohon aikaan noin kolmekymppistä miestä: säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja Jim Steinman, tuottaja Todd Rundgren ja laulaja Meat Loaf. Mainitsin nimet tässä järjestyksessä, koska levy ei ole kovin solistikeskeinen. Laulajana voisi olla joku muukin, ja lopputulos olisi jotakuinkin sama. Tämä on Jim Steinmanin levy. Kolme levyn lauluista on peräisin hänen Neverland-musikaalistaan, ja Steinman kirjoitti loput sopimaan jotenkuten teemalliseen kokonaisuuteen.

Teemana on amerikkalainen teiniys vähän samaan tapaan kuin esibeatlesiaanisessa popissa oli tapana asiaa käsitellä - mm. Tell Laura I Love Her ja Will You Still Love Me Tomorrow ovat sanoituksellisesti ja osin musiikillisestikin sukua tämän levyn kappaleille. Vahvempi musiikillinen vaikutus on kuitenkin 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rockmusikaaleilla, joiden dramaattisuus ja suureellisuus on yritetty tässä viedä huippuunsa ja ylikin. Bruce Springsteenin vaikutus kuuluu myös selvästi, varsinkin kun soittajistossa on mukana E Street Bandin jäseniä.

Siinä missä Bruce Springsteen tuntuu olevan lähes aina täysin vakavissaan, Jim Steinmanista ei oikein tiedä. Huumoria on kyllä mukana, mutta miten suuri osa siitä on tarkoituksellista? Ei sillä ole lopuksi mitään väliä. Tekijäkolmikko on heittäytynyt tähän projektiin täysillä luultavasti välittämättä siitä, kuulostavatko he naurettavilta. Onhan tämä campia, mutta ei pelkästään campia. Ylinäytellyssä ja ylisovitetussa tunteen palossa todellinen sisältö ei tule kuitenkaan siitä, että tunne vaikuttaisi hetkeäkään aidolta, vaan siitä, että sovitusten ylenpalttisuus on oikeasti aika nautittavaa.

Kappaleet ovat niin pitkiä, että LP:lle mahtui niitä vain seitsemän. Täytebiisejä ei sitten kyllä olekaan. Laatu on tasaista. Parhaiden biisien erilleen nostaminen tuntuu Bat Out Of Hellin yhteydessä jotenkin väärältä, koska useimmat biisit sisältävät niin suuren määrän osia, että ne vain sulautuvat osaksi polveilevaa kokonaisuutta, eivätkä erotu toisistaan kovin selvästi.

Oma arvosana: 7
Lukijoiden arvosana: 7

3 kommenttia:

  1. Rockradion sedät opettivat aikoinaan, että tämä on rockmusiikin kehityksen lakipiste. Ei se ollut. Levy häviää esikuvalleen Born To Runille.

    Rundgrenin ja Utopian suuri osuus on jäänyt itselleni hämäräksi, enkä ole (vielä) koskaan omistanut tätä levyä. Miten huikeata olisikaan ollut, jos liidejä olisi vetänyt laulavan lihapullan sijaan levyllä fiittaava Ellen Foley tai comebackiä tehnyt Ronnie Spector?

    6

    VastaaPoista
  2. Edit: Levy hankittu viime talvena. Kyllä tämä varmaan yhden pykälän nousisi.

    VastaaPoista
  3. Ennen Bloggerin kaatumista sähköpostiini ehti tulla tämä Jalmari Helteen kommentti: "Edit: Levy hankittu viime talvena. Kyllä tämä varmaan yhden pykälän nousisi."
    Nostetaan sitten pykälällä!

    VastaaPoista