Video
Edellisessä postauksessa oli viheltävä laulaja, mutta nyt vastaan tulee laulava viheltäjä. Roger Whittakerin Suomessa tunnetuin kappalehan on Patakakkosen tunnarina soinut suomalaista kansanlaulua Kettu itki poikiansa mukaileva Finnish Whistler, joka soi jälleen listoilla Marja Tyrnin kierrättämänä. Nyt Roger ei kuitenkaan vihellä, vaan laulaa eltaantunutta iskelmää.
Roger Whittaker sävelsi vuonna 1971 puolen vuoden ajan laulun viikossa radio-ohjelmansa kertakäyttöiseksi täytteeksi. Laulut sävellettiin kuuntelijoiden kirjoittamiin sanoituksiin. The Last Farewell oli yksi laulu tämän tusinatavaran joukossa, kunnes vuonna 1975 se nousi jostain käsittämättömästä syystä isoksi kansainväliseksi hitiksi. Sävellys on melkoinen kliseekimppu, ja Whittaker laulaa sen täysin karismattomasti. Oheisessa videossa esityksen karaokenomaisuus ja kuulijoiden välinpitämättömyys menee koomisuuden puolelle.
Se, mikä tässä roskassa ketuttaa eniten, on kuitenkin sanoitus. Kertoja viittaa jonkinlaiseen rakkaussuhteeseen, joka on ilmeisesti kuitenkin jo päättynyt, koska rakastamisesta puhutaan perfektissä eikä preesensissä. Lisäksi hyvästejä jätetään jo laivan lähtöä edeltävänä päivänä, mikä sekin kertoo, ettei pari ole enää kovin läheisissä väleissä. Mies ei keksi mitään muuta sanottavaa (ex?-)rakkaastaan, kuin että hän on kaunis. Jos mies selviää hengissä sodasta, mitä hän ei pidä todennäköisenä eikä tunnu erityisesti toivovankaan, hän aikoo jäädä Englantiin katselemaan sumua mieluummin kuin palaa (ex?-)rakkaansa luo ikuisen auringonpaisteen maahan. Laulun sanoma tuntuu olevan se, että kunnon miehen kuuluu olla aina valmis kuolemaan sodassa reippain mielin. Syyksi ei tarvita edes kodin tai läheisten puolustamista, sillä nehän ovat tässä tapauksessa jossain aivan eri maassa. Ehkä sanoittaja halusi Ison-Britannian osallistuvan Vietnamin sotaan.
Oma arvosana: 0
Lukijoiden arvosana:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti