tiistai 6. lokakuuta 2009

Shania Twain: Come On Over (1998)


Jätin Come On Overin muutaman viikon ajaksi odottamaan vuoroaan. En oikein osannut päättää mitä tehdä sen kanssa. Samalla nimellä on julkaistu kaksi eri levyä, tai toisin sanoen levystä on julkaistu eri maissa erilaiset versiot. Alkuperäinen kantrilevy ilmestyi Pohjois-Amerikassa vuonna 1997, mutta Suomessa suunnattomasti tutumpi ja helpommin saatavilla oleva on seuraavana vuonna julkaistu kansainvälinen popimpi versio, jonka minäkin otin arvosteltavaksi juuri siksi. Alkuperäistä on kyllä myyty maailmalla enemmän. Siltä on muuten lohkottu 12 singleä, lieneekö ennätys?

Shania Twain on kirjoittanut levyn kappaleet yhteistyössä silloisen miehensä Mutt Langen kanssa. Lange on levyn tuottaja, niin kuin myös aikaisemmin lyttäämäni Back In Blackin. Hänen tuottamiaan levyjä tai vähintään biisejä täytyy kuunnella tämän projektin parissa vielä ainakin sellaisilta artisteilta kuin Celine Dion, Bryan Adams, Def Leppard ja Britney Spears. Puistatus.

Twain laulaa periaatteessa ihan oikein, ja sovitukset menevät enimmäkseen oppikirjan mukaan kohdalleen, mutta kaikki on kovin kovin ennalta arvattavaa. Ammattitaitoa kyllä löytyy, mutta taiteellisista ansioista ei voi oikeastaan puhua. Come On Over on yksi mitäänsanomattomimmista levyistä mitä olen eläissäni kuullut. Balladit soljuvat läpi yhtä vahvalla tunteella kuin papilla hautajaisissa, ja vauhdikkaampien biisien reippaus on puhelinmyyjän reippautta. Linjasta poikkeavat eniten "eurooppalaisittain" sovitetut hitit Man! I Feel Like A Woman ja That Don't Impress Me Much. Edellinen erottuu lähinnä hölmöjen soundiensa takia, jälkimmäinen siksi, että kappaleessa lausutaan (tietenkin halveksivasti) sana "scientist". Korviinpistävä poikkeus levyllä, jonka sanoitukset on muuten koottu yhden ja kahden tavun sanoista, jotka opetetaan apukoulun englannin kurssin ensimmäisen lukukauden aikana.

Parhaat biisit: When, Come On Over
Oma arvosana: 1
Lukijoiden arvosana: 3

1 kommentti:

  1. Legendaarinen listaroikkuja, mutta näin kymmenen vuoden karenssin jälkeen harvinaisen mitätön kokonaisuus. You're Still the One ja ja When ovat kyllä mainio avaus, mutta esim. That Don't Impress Me Much enää vain ärsyttää. Ehkä kolmonen.

    VastaaPoista