lauantai 12. syyskuuta 2009

Fleetwood Mac: Rumours (1977)


Samoin kuin aikaisemmin puheenaiheena ollut Bee Gees, myös Fleetwood Mac oli aallonpohjassa 70-luvun alkupuolella. Bee Geesin nosti sieltä disko, Fleetwood Macin nostivat uudet jäsenet Lindsey Buckingham ja Stevie Nicks. Kun näiden lisäksi myös bändissä pitempään ollut Christine McVie oli hyvä laulaja ja lauluntekijä, ja rytmiryhmänä olivat bändin nimessä mainitut Mick Fleetwood ja John McVie, kokoonpano loksahti kohdalleen. Tuleeko mieleen monta bändiä, joissa on ollut yhtä aikaa kolme erinomaista laulusolistia ja lauluntekijää? Minä keksin kaksi: The Beatles ja Fleetwood Mac.

Rumours oli tämän kokoonpanon toinen albumi. Sen särkynytsydäminen, hetkittäin folk- ja kantrivaikutteinen poprock piti levyn 31 viikkoa USA:n listaykkösenä. Jokainen kolmesta lauluntekijästä kirjoitti levylle vähintään yhden mestariteoksen. Stevie Nicksin Dreams on niin pehmeä kuin softrock vain voi, mutta samalla kirpeä ja haikea. Nicksin eläytyvä ääni saa tukea kauniista taustalauluista ja säästeliäästi käytetystä kitarasta. Fleetwood rummuissa pitää kokonaisuuden ryhdikkäänä. Buckinghamin Go Your Own Way on erikoisempi tapaus. Säkeistöt laulaa Buckingham itse anelevaan sävyyn ja rummuilla paino osuu poikkeuksellisesti neljännelle tahdinosalle. Kertosäkeessä Nicks vastaa tylysti suorastaan hilpeän kuuloisena ja rytmi on vaihtunut suoraviivaiseksi. Christine McVien laulut ovat levyn optimistisimpia, ja niistä tehoaa parhaiten kaunis riisuttu pianoballadi Songbird.

Levyn useimmat muutkin laulut ovat erittäin onnistuneita. Muusikkous näyttäytyy nyt hyvässä mielessä kekseliäinä koristeina palvelemassa lauluntekotaidetta, eikä virtuositeetti nouse hetkeksikään itsetarkoitukselliseksi. Helppo kuunneltavuus ei tarkoita tyhjänpäiväisyyttä kuin aivan hetkittäin.

Parhaat biisit: Dreams, Go Your Own Way, The Chain
Oma arvosana: 9
Lukijoiden arvosana: 9

5 kommenttia:

  1. Kolme erinomaisen laulajan ja lauluntekijän bändejä miettiessä tuli mieleen muutama rajatapaus: The Clash, Queen ja Take That.

    VastaaPoista
  2. Ei tuo Queen mikään rajatapaus ole. No, lauluäänistä voi olla monta mieltä, mutta kaikki neljä jäsentä ovat kirjoittaneet suuria hittejä.

    Mainitsisin poikkeuksellisen lahjakkaana tapauksena myös 10cc:n, joka ei yhtyeenä kohonnut osiensa summan tasolle. Ja Madnessin kaikki seitsemän jäsentä kirjoittivat levyille biisejä, mutta heistä vain kaksi oli vokalisteja.

    VastaaPoista
  3. Olen ollut tietoinen jokaisen Queenin jäsenen biisintekotaidoista. Todistusaineistoa:
    http://50suosikkia.blogspot.com/2009/02/39-queen.html
    En sanonut Queeniä rajatapaukseksi siksi, etten pitäisi Brian Maytä ja Roger Tayloria laulutaitoisina, vaan siksi, että heitä käytettiin bändin solisteina niin vähän. Siis tietääkseni. En tunne koko tuotantoa. Fleetwood Macin ja Beatlesin tapauksissa lauluvastuu jaettiin tasaisemmin.

    VastaaPoista
  4. Kiistatta sujuva levy täynnä erinomaisia sävellyksiä ja sovituksia. Jokin viimeinen itseäni koskettava taso jää vain puuttumaan. En löydä tästä sitä sydänveriaspektia, josta kommentaareissa usein puhutaan. Teksteissä se on, ei tunnelmissa.

    Poikkeuksina erinomainen The Chain ja vielä mahtavampi Gold Dust Woman, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras AOR-biisi.

    Kasin annan.

    Niko P.

    VastaaPoista