Audio
Wikipedia ilmoittaa tämänkin Bing Crosbyn joulusinglen myynniksi saman 30 miljoonaa. Franz Gruber sävelsi Stille Nacht, heilige Nachtin vuonna 1818, ja sitä on versioitu sittemmin aivan uskomattoman paljon. Arvelen Jouluyö, juhlayön olevan eri levytykset yhteenlaskettuna ainakin Suomen äänitehistorian myydyin laulu.
Bing Crosbyn versio on samojen vahvuuksien varassa kuin myöhempi White Christmas: Crosbyn pehmeä baritoniääni, korkeammalta laulettu kuoro-osuus ja hillitty orkestraatio. Silent Night ei kuitenkaan yllä samaan charmikkuuteen. Tempo on erittäin hidas, eikä siihen sovi ollenkaan Crosbyn tulkintatapa. Crosby on koko ajan hieman jäljessä rytmistä, hän aloittaa säkeet myöhässä ja venyttää pitkiä säveliä, mikä voi kuulostaa tyylikkäältä vähänkin nopeammassa tempossa. Tässä se kuulostaa laahaavalta ja ilottomalta.
Oma arvosana: 3
Lukijoiden arvosana:
torstai 18. helmikuuta 2010
maanantai 15. helmikuuta 2010
Bing Crosby: White Christmas (1942)
White Christmas elokuvassa Holiday Inn
Bing Crosby levytti tämän Irving Berlinin sävellyksen John Scott Trotterin orkesterin ja Ken Darbyn kuoron kanssa alun perin vuonna 1942, mutta koska alkuperäinen äänitys kärsi suuren painosmäärän ottamisesta, laulusta levytettiin samalla joukolla uusi alkuperäiselle uskollinen versio vuonna 1947. Tuoreemmilla uudelleenjulkaisuilla soi nimenomaan tämä vuoden 1947 levytys, jonka pohjalta minäkin nyt arvosteluni kirjoitan, vaikka siinä pientä fuskauksen makua onkin. Videolinkiksi taas valitsin pätkän elokuvasta Holiday Inn (1942), jossa Crosby esittää kappaleen duettona Marjorie Reynoldsin kanssa. Reynoldsin osuudet laulaa Martha Mears. Onpas tämä nyt monimutkaista...
Arviot singlen myyntiluvuista liikkuvat enimmäkseen 30-50 miljoonan kieppeillä. Mikä tästä sitten teki niin suositun? Berlinin sävellys on luontevan oloinen. Se ei ole yksitoikkoinen, mutta kuitenkin niin helppo, että sitä voi laulaa kuka tahansa, ja on laulanutkin. Bing Crosby osasi levyttää. Monen tuon ajan laulajan levytyksissä kuuluu jatkuva esiintyminen ilman äänentoistoa, kun taas Crosby oli tottuneempi laulamaan radiossa, elokuvissa ja levyllä verrattain hiljaisella äänellä. Crosbyn fraseeraus on miellyttävästi jazzvaikutteista. Laulun sanoitus jättää tulkinnanvaraa. Menneiden aikojen idyllisistä jouluista voi unelmoida kurjissa oloissa, mikä teki laulusta täydellisen sota-ajan hitin, mutta teksti ei kerro nykyhetkestä mitään, mikä auttoi tekemään laulusta ajattoman. Teksti ei ota myöskään kantaa painottamalla joulun hengellistä tai maallista puolta.
Kuoro-osuuden sentimentaalisuus on kyllä itselleni vähän liikaa. Viattomasti flirttailevaa elokuvaversiota on helpompi kuunnella. Crosbykin kuulostaa siinä rennommalta. Se sentimentaalisuus oli kuitenkin varmasti aikanaan tärkeä syy, miksi singlestä tuli ennennäkemätön hitti. Huoleton elokuvaversio ei olisi ollut tarpeeksi sydämeenkäyvä, mutta minä olisin antanut sille ainakin yhden pisteen enemmän.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:
Bing Crosby levytti tämän Irving Berlinin sävellyksen John Scott Trotterin orkesterin ja Ken Darbyn kuoron kanssa alun perin vuonna 1942, mutta koska alkuperäinen äänitys kärsi suuren painosmäärän ottamisesta, laulusta levytettiin samalla joukolla uusi alkuperäiselle uskollinen versio vuonna 1947. Tuoreemmilla uudelleenjulkaisuilla soi nimenomaan tämä vuoden 1947 levytys, jonka pohjalta minäkin nyt arvosteluni kirjoitan, vaikka siinä pientä fuskauksen makua onkin. Videolinkiksi taas valitsin pätkän elokuvasta Holiday Inn (1942), jossa Crosby esittää kappaleen duettona Marjorie Reynoldsin kanssa. Reynoldsin osuudet laulaa Martha Mears. Onpas tämä nyt monimutkaista...
Arviot singlen myyntiluvuista liikkuvat enimmäkseen 30-50 miljoonan kieppeillä. Mikä tästä sitten teki niin suositun? Berlinin sävellys on luontevan oloinen. Se ei ole yksitoikkoinen, mutta kuitenkin niin helppo, että sitä voi laulaa kuka tahansa, ja on laulanutkin. Bing Crosby osasi levyttää. Monen tuon ajan laulajan levytyksissä kuuluu jatkuva esiintyminen ilman äänentoistoa, kun taas Crosby oli tottuneempi laulamaan radiossa, elokuvissa ja levyllä verrattain hiljaisella äänellä. Crosbyn fraseeraus on miellyttävästi jazzvaikutteista. Laulun sanoitus jättää tulkinnanvaraa. Menneiden aikojen idyllisistä jouluista voi unelmoida kurjissa oloissa, mikä teki laulusta täydellisen sota-ajan hitin, mutta teksti ei kerro nykyhetkestä mitään, mikä auttoi tekemään laulusta ajattoman. Teksti ei ota myöskään kantaa painottamalla joulun hengellistä tai maallista puolta.
Kuoro-osuuden sentimentaalisuus on kyllä itselleni vähän liikaa. Viattomasti flirttailevaa elokuvaversiota on helpompi kuunnella. Crosbykin kuulostaa siinä rennommalta. Se sentimentaalisuus oli kuitenkin varmasti aikanaan tärkeä syy, miksi singlestä tuli ennennäkemätön hitti. Huoleton elokuvaversio ei olisi ollut tarpeeksi sydämeenkäyvä, mutta minä olisin antanut sille ainakin yhden pisteen enemmän.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:
maanantai 8. helmikuuta 2010
Eagles: Hotel California (1976)
Eagles oli alkanut erkaantua countryvaikutteistaan jo Hotel Californiaa edeltäneellä One Of These Nightsilla. Pehmeän musiikin ja ahdistuneiden sanoitusten liitto oli kuitenkin edelleen bändin punainen lanka. Hotel California, joka näki päivänvalon päivän ennen minua, oli aikaisempia levyjä kunnianhimoisempi teos. Sillä on monta pitkää eeppistä laulua, joista erityisesti nimikappale on noussut raivostuttavan puhkisoitetuksi standardiksi.
Tuntemissani kielissä toteavan lauseen intonaatio on laskeva. Musiikissa on yleisesti vallalla sama kaava; säkeet on tapana lopettaa laskevaan säveleen. Hotel California -biisin juju on tästä tavasta poiketen hieman varioituen toistuva nelitahtinen kitarafraasi, joka loppuu aina nousevaan säveleen. Kuulijalle tulee tarve pysyä varuillaan odottamassa, mitä seuraavaksi tulee. Sanoitus on jätetty ovelasti hieman avoimeksi. Siitä tajuaa kyllä, että noin outo tarina on allegoria jostain, mutta ei ole ilmiselvää, mistä. Kuulijalle jätetään valta päättää mistä biisi oikein kertoo. En halua ehkä enää koskaan kuulla Hotel Californiaa, mutta en osaa myöskään olla ihailematta sitä. Albumiarvostelujeni lopussa olevat "parhaat biisit" olen aina valinnut kuuntelukokemuksen nautinnollisuuden perusteella, joten Hotel California ei mahdu sinne, vaikka onkin kaikin puolin valtavan taitavasti rakennettu teos.
New Kid In Town on levyn biiseistä eniten kantria, mutta samalla myös eniten poppia. Tarttuvia melodia-aiheita on käytetty samaan biisiin ihan naurettavan paljon. Stemmalaulut ja kitarat risteilevät niitä pitkin häkellyttävän kauniisti. Sanoitus lähtee myötäilemään musiikin euforisuutta, mutta niin kuin Eaglesin tapoihin kuuluu, loppu on katkera.
Albumi on kyllä tarkkaan viimeistellyn kuuloinen, mutta idearikkaus ei yllä lopuissa biiseissä ihan aloituskaksikon vertaiseksi. Levy heikkenee loppua kohti biisi biisiltä, joten sen kokonaan kuunteleminen on työlästä. Eagles myös rokkaa parin kappaleen verran ihan vaihtelun vuoksi. Victim Of Love on oikeastaan jopa heviä, mutta Eagles on aika kehno hevibändi. Kevyemmätkin kappaleet käyvät levyn loppua kohti hieman raskassoutuisiksi. Levyn päättävä The Last Resort on yksitoikkoisuudessaan jo turhauttava. Sanoitus on hieno, ja haluaisin pitää biisistä, mutta siinä toistetaan samaa lyhyttä melodianpätkää seitsemän ja puoli minuuttia. Sovituksessa tapahtuu kyllä, elementtejä lisätään ja poistetaan, mutta se ei auta. Melodian jankkaavuus tekee kappaleesta todella tylsän.
Parhaat biisit: New Kid In Town, Life In The Fast Lane, Wasted Time
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 7
perjantai 5. helmikuuta 2010
Sinkkulista vaihtoon
Myönnetään. Viikon takainen esittelyni Media Trafficin kaikkien aikojen singlelistasta perustui pintapuolisiin vilkaisuihin ja hyväuskoisuuteen. Myöhemmin aloin ihmetellä, miksi 80-luvun singlejä ei löydy kärkipäästä ollenkaan. Huomasin, että koko listalla ei ole yhtään biisiä vuosilta 1980-1986, ja muitakin huomattavia ajanjaksoja puuttuu täysin. Tiedän, ettei luotettavia maailmanlaajuisia myyntitietoja olekaan, mutta tuossa tapauksessa on aika outoa, että listan kokoaja on viitsinyt edes antaa sen julkisuuteen. Jos joku tietää uskottavalta vaikuttavan maailman kaikkien aikojen singlelistan, niin kertokaa ihmeessä. Minä aion käyttää siihen asti sinkkupuolella lähteenäni Wikipediaa.
torstai 4. helmikuuta 2010
Whitney Houston: I Will Always Love You (1992)
Video
Tätä biisiä olen ehtinyt jo sivuta arvioidessani Bodyguardin soundtrackia. Markus mainitsi silloin kommenteissa, että kipollinen sokeria tekee joskus hyvää. Itseäni koko kipollisen nieleminen pakkasi ällöttämään, mutta näin pienempänä annoksena kuuntelukokemus on miellyttävämpi. Houston ehtii esitellä neljässä ja puolessa minuutissa komeaa ääntään ihan riittävästi, eikä sovituksen kammottavuus ehdi vielä täysin pilata kaikkea.
Sovitus onkin kutufoneineen kaikkineen niin kliseisen lemmekäs, että erosta kertova sanoitus ei saa yhtään musiikillista tukea. Siksi tätä ei ymmärretäkään erobiisiksi, päinvastoin. Googletuksen perusteella tämä on itse asiassa suosittu häälaulu, ja mikä ettei olisi. Mehän olemme kaikki kuulleet, että puhuessa sanat muodostavat viestinnästä vain (lisää tähän hatusta vetäisty yllättävän pieni kokonaisluku) prosenttia. Siispä sanoituksesta huolimatta ihmiset eivät ajattele tämän laulun käsittelevän eroa, ja vastaanottaja on tietenkin oikeassa. Houstonin versio I Will Always Love Yousta ei käsittele mitään muuta kuin Houstonin lauluääntä.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 2,5
Tätä biisiä olen ehtinyt jo sivuta arvioidessani Bodyguardin soundtrackia. Markus mainitsi silloin kommenteissa, että kipollinen sokeria tekee joskus hyvää. Itseäni koko kipollisen nieleminen pakkasi ällöttämään, mutta näin pienempänä annoksena kuuntelukokemus on miellyttävämpi. Houston ehtii esitellä neljässä ja puolessa minuutissa komeaa ääntään ihan riittävästi, eikä sovituksen kammottavuus ehdi vielä täysin pilata kaikkea.
Sovitus onkin kutufoneineen kaikkineen niin kliseisen lemmekäs, että erosta kertova sanoitus ei saa yhtään musiikillista tukea. Siksi tätä ei ymmärretäkään erobiisiksi, päinvastoin. Googletuksen perusteella tämä on itse asiassa suosittu häälaulu, ja mikä ettei olisi. Mehän olemme kaikki kuulleet, että puhuessa sanat muodostavat viestinnästä vain (lisää tähän hatusta vetäisty yllättävän pieni kokonaisluku) prosenttia. Siispä sanoituksesta huolimatta ihmiset eivät ajattele tämän laulun käsittelevän eroa, ja vastaanottaja on tietenkin oikeassa. Houstonin versio I Will Always Love Yousta ei käsittele mitään muuta kuin Houstonin lauluääntä.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 2,5
maanantai 1. helmikuuta 2010
Elton John: Candle In The Wind 1997 (1997)
Video
Alkuperäinen, vertailun vuoksi
Alkuperäinen Candle In The Wind vuodelta 1973 on hieno rockballadi, jonka tekstissä nuori fani pohtii, minkälainen oli ja mitä tunsi Norma Jean Baker, todellinen ihminen jonka ulkomaailma näki Marilyn Monroena. Prinsessa Dianalle omistetusta versiosta on riisuttu kaikki rockelementit, ja balladi on keinotekoisesti makeutettu jousisovituksella. Elton Johnin ääni on madaltunut parissakymmenessä vuodessa niin, ettei 70-luvulta tuleva aikamatkaaja tunnistaisi sitä samaksi. Bernie Taupinin häthätää kyhäämästä uudesta sanoituksesta on jätetty pois kaikki henkilökohtaisuus niin kertojan kuin laulun kohteen puolelta. Minä-muodon sijasta puhutaan meistä, ja Diana nähdään myyttisenä prinsessana, eikä ihmisenä joka olisi halunnut elää roolinsa ulkopuolellakin. Alkuperäisen tekstin jotkin lauseet olivat liian osuvia, jotta niitä olisi voinut käyttää Dianan hautajaisissa ("even when you died, the press still hounded you"), joten Diana-versiosta tuli mitäänsanomaton jäykkä ele, ja sitä ostettiin myös yhtälailla eleenä. Ihmiset halusivat muistoesineen, joka osoittaisi heidän osallistuneen historialliseen tapahtumaan, mutta niin kuin muistoesineille käy, single muuttui merkityksettömäksi suruajan mentyä ohi. Elton John on viisaasti jättänyt esittämättä tätä versiota enää hautajaisten jälkeen, eikä tätä ole myöskään julkaistu millään albumilla eikä kokoelmalla. Diana-versio meni tavallaan hautaan Dianan mukana, eikä se ole enää kuin kuriositeetti kaikkien aikojen ostetuimpien singlejen listan kärjessä.
Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana: 3
Alkuperäinen, vertailun vuoksi
Alkuperäinen Candle In The Wind vuodelta 1973 on hieno rockballadi, jonka tekstissä nuori fani pohtii, minkälainen oli ja mitä tunsi Norma Jean Baker, todellinen ihminen jonka ulkomaailma näki Marilyn Monroena. Prinsessa Dianalle omistetusta versiosta on riisuttu kaikki rockelementit, ja balladi on keinotekoisesti makeutettu jousisovituksella. Elton Johnin ääni on madaltunut parissakymmenessä vuodessa niin, ettei 70-luvulta tuleva aikamatkaaja tunnistaisi sitä samaksi. Bernie Taupinin häthätää kyhäämästä uudesta sanoituksesta on jätetty pois kaikki henkilökohtaisuus niin kertojan kuin laulun kohteen puolelta. Minä-muodon sijasta puhutaan meistä, ja Diana nähdään myyttisenä prinsessana, eikä ihmisenä joka olisi halunnut elää roolinsa ulkopuolellakin. Alkuperäisen tekstin jotkin lauseet olivat liian osuvia, jotta niitä olisi voinut käyttää Dianan hautajaisissa ("even when you died, the press still hounded you"), joten Diana-versiosta tuli mitäänsanomaton jäykkä ele, ja sitä ostettiin myös yhtälailla eleenä. Ihmiset halusivat muistoesineen, joka osoittaisi heidän osallistuneen historialliseen tapahtumaan, mutta niin kuin muistoesineille käy, single muuttui merkityksettömäksi suruajan mentyä ohi. Elton John on viisaasti jättänyt esittämättä tätä versiota enää hautajaisten jälkeen, eikä tätä ole myöskään julkaistu millään albumilla eikä kokoelmalla. Diana-versio meni tavallaan hautaan Dianan mukana, eikä se ole enää kuin kuriositeetti kaikkien aikojen ostetuimpien singlejen listan kärjessä.
Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana: 3
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Sinkkuelämää
Globaali levyhylly palaa tauolta uudistuneena. Punaisena lankana on edelleen maailman kaikkien aikojen ostetuin musiikki Media Trafficin kokoamien listojen mukaan, mutta tästä eteenpäin otan albumien lisäksi käsittelyyn myös singlejä. Arvostelen joka toinen viikko kaksi singleä ja joka toinen viikko yhden albumin. Singlearvostelujen yhteyteen tulee Youtube-linkki. Singlejen B-puolet ja bonuskappaleet jätän huomiotta.
Media Trafficin kaikkien aikojen singlelista koki melkoisen mullistuksen viime syksynä. Listalta siivottiin vanhat summittaiset ostomääräarviot, minkä johdosta mm. kaksi top kolmessa ollutta biisiä, White Christmas ja Rock Around The Clock, putosi listalta kokonaan. Nykyinen lista pohjautuu 31 maan viikkolistoihin, ja päivittyy viikoittain. Nykyinen järjestys on tuskin todenmukaisempi kuin vanha, mutta kriteerit ovat ainakin nyt yhtenäisemmät eri aikakausien hiteille.
Media Trafficin kaikkien aikojen singlelista koki melkoisen mullistuksen viime syksynä. Listalta siivottiin vanhat summittaiset ostomääräarviot, minkä johdosta mm. kaksi top kolmessa ollutta biisiä, White Christmas ja Rock Around The Clock, putosi listalta kokonaan. Nykyinen lista pohjautuu 31 maan viikkolistoihin, ja päivittyy viikoittain. Nykyinen järjestys on tuskin todenmukaisempi kuin vanha, mutta kriteerit ovat ainakin nyt yhtenäisemmät eri aikakausien hiteille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)