The Bodyguard: Original Motion Picture Soundtrack (1992)

Bodyguardin soundtrack on puoliksi elokuvan naispääosanesittäjän Whitney Houstonin albumi, ja puolet lauluista esittävät muut. Houstonin albumina tätä on kuitenkin luultavasti ostettu; albumin suurimmat hitit ovat hänen laulamiaan. Ensimmäisenä tulee niistä suurin, Dolly Partonin säveltämä ja alunperin esittämä balladi I Will Always Love You. Ei ollut uusi idea, että musta artisti voi saada suuren crossover-hitin coveroimalla kantriballadia. Ray Charles teki sen jo vuonna 1962 (sattumalta?) samansisältöisellä viestillä I Can't Stop Loving You. I Will Always Love You kärsii tuottaja David Fosterin luomasta muovisen kuuloisesta viihdesoundista, samoin kuin kaksi muutakin levyn Whitney-balladia I Have Nothing ja Run To You. Ne kuulostavat ärsyttävästi samanlaisilta, ja ne on vielä kaikki sijoitettu levyn alkupäähän, niin että yliannostus uhkaa jo neljän kappaleen jälkeen. Houstonin lauluääni on kyllä vahva, mutta menettää sävyjä kun joka ikisen balladin loppupaisutuksessa äänenkäyttö muuttuu huutamiseksi. I Will Always Love Youn tapauksessa tämä on ymmärrettävää, koska nainen sanoo alussa lähtevänsä pois. Hän on ehtinyt rauhallisellakin kävelyvauhdilla jo parinsadan metrin päähän laulun loppuun mennessä, joten pitäähän sieltä huutaa. Run To Youssa tämä logiikka ei kuitenkaan toimi.

C + C Music Factory eli Robert Clivilles ja David Cole ovat tuottaneet levylle kaksi kappaletta: Whitney Houstonin esittämän Chaka Khan -coverin I'm Every Woman ja The S.O.U.L. S.Y.S.T.E.M.in esittämän Bill Withers -coverin It's Gonna Be A Lovely Day. Heidän tanssibiittinsä on tällä kertaa sekin aika pehmeää, mutta toimii ainakin levyn muuhun antiin verrattuna hyvin.

Houstonin Queen Of The Night muistuttaa melkoisesti En Voguen Free Your Mindia, joka julkaistiin vain pari kuukautta aikaisemmin. Muuta hyvää sanottavaa siitä ei sitten olekaan. Lisa Stansfieldin esittämä Someday (I'm Coming Back) on siedettävä mutta kovin persoonaton kappale. Curtis Stigers versioi Nick Lowen (What's So Funny 'Bout) Peace, Love And Understandingin kohtalaisesti, mutta niin kuin muissakin levyn kelvollisissa covereissa, tässäkin suurin osa viehätyksestä johtuu alkuperäisen kappaleen erinomaisuudesta. Tämä albumi ei ole hetkeäkään hyvä, ja muutama kappale on niin massiivisen hirvittävä, ettei niitä voi edes mainita nimeltä. On sielutonta soulia, hengetöntä hengellisyyttä ja tunteetonta tunteilua. Jopa niinkin mainio laulaja kuin Aaron Neville on onnistuttu tappamaan Kenny G:n saksofonilla.

Levyn yleisilme on kovin imelä ja särmätön. Puhuisin aikuisviihteestä, jos se sana ei jo tarkoittaisi muuta.

Parhaat biisit: I'm Every Woman, It's Gonna Be A Lovely Day, (What's So Funny 'Bout) Peace, Love And Understanding

Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana: 4