Globaalin levyhyllyn soundtracktrilogian viimeinen osa oli kronologisesti ensimmäinen, ja esikuva myöhemmille menestyssoundtrackeille. Greasen soundtrack otti tästä mallia niin, että nimibiisiä tekemään pyydettiin Barry Gibb ja kannessa komeili taas John Travolta. Bodyguardin soundtrack otti tästä mallia niin, että siinäkin aikansa suuri tähti esittää kuusi biisiä, ja loput on jaettu eri esittäjien kesken.
Bee Geesin biisikuusikko koostuu neljästä tätä elokuvaa varten tehdystä kappaleesta ja kahdesta aiemmasta hitistä. 70-luvun alkupuolen aallonpohjassa ollut yhtye innostui diskoilemaan vuonna 1975. He lanseerasivat silloin uuden tyylinsä kappaleella Jive Talkin', joka osoitti täydellistä diskon alkuaikojen kevyen kuplivan tyylin omaksumista. Seuraavan vuoden You Should Be Dancing oli jo astetta tiukempi. Molemmat ovat mukana tällä soundtrackillä.
Levyn uudet Bee Gees -kappaleet ovat Stayin' Alive, How Deep Is Your Love, Night Fever ja More Than A Woman. Melkoinen nelikko! Levyn avausbiisi Stayin' Alive käynnistyy kaikille tutulla äärimmäisen funkylla bassokuviolla, jonka päälle Barry Gibb alkaa laulaa tavaramerkkifalsetillaan. Sanoituksessa on tahatonta komiikkaa ("I'm a woman's man, no time to talk), mutta elossa säilyminen on ajaton ja universaali aihe. Tanssi on elokuvan päähenkilölle Tony Manerolle tie parempaan elämään, mutta niin se on kaikille muillekin. Moneen kertaan myöhemmin versioitu How Deep Is Your Love on klassisen kaunis popballadi. Gibbit sävelsivät tähän elokuvaan myös Yvonne Ellimanin laulaman If I Can't Have Youn, jonka koukut tarttuvat mainiosti. Tämän kokoelman seitsemästä USA:n listaykkösestä kuusi on Gibb-sävellyksiä.
David Shire sävelsi elokuvaan enemmänkin instrumentaalimusiikkia, mutta vain kolme sävellystä pääsi soundtrackille. Ne pitävät mukavasti sykettä yllä. Kolmikosta paras on kuvaavasti nimetty Salsation. Night On Disco Mountain on Mussorgskin Yö autiolla vuorella viihdyttävänä diskosovituksena. Shiren idea ei ollut täysin omaperäinen, koska Walter Murphy oli saanut jo edellisenä vuonna ykköshitin pukemalla klassista musiikkia diskopaljetteihin kappaleessa A Fifth Of Beethoven. Sekin on tässä mukana.
Levyn ainoa turha kappale on Tavaresin sinänsä kohtalainen versio More Than A Womanista. Bee Geesin oma esitys aiheesta riittäisi. Muut biisit ovat oivallisia poimintoja tuoreehkoista pikkuhiteistä ja tuntemattomammista tanssibiiseistä. Paras niistä on The Trammpsin hillitön 11-minuuttinen Disco Inferno (1976), joka saa kunnian päättää tämän erinomaisen levyn. Tuossa infernossa haluaisin viettää iäisyyden.
Soundtrack esittelee vuosien 1975-77 vaihetta diskokuume-epidemiassa niin viettelevästi, että aiheutti sen riistäytymisen pandemiaksi. Ei kai tälle voi olla immuuni vieläkään. Funkista, popista, salsasta ja orkesterimusiikista ammentaneen diskon eri puolia esitellään melko kattavasti. Jos haluaa hankkia vain yhden diskokokoelman, tämä on hyvä valinta. Tämän jälkeen nimittäin haluaa enemmän.
Parhaat biisit: Stayin' Alive, How Deep Is Your Love, If I Can't Have You, A Fifth Of Beethoven, Disco Inferno
Oma arvosana: 10
Lukijoiden arvosana: 9
Tässä tullaan taas siihen, että miten näin puhkituttua materiaalia sisältävää levyä voi arvioida ns. puhtaalta pöydältä? Samaan kun ymmärrän Stayin' Aliven nerokkuuden, en välttämättä haluaisi kuulla sitä enää ikinä.
VastaaPoistaLisäksi, jos tässä arvioidaan albumeita albumeina, kokoelmalevylle ei voi niitä kaikkein parhaita pojoja antaa. Myönnettäköön, että soundtrack toimii silti ihan bilelevynä edelleen hienosti, eikä siitä juuri hutilyöntejä löydy. Annan 8.
- Niko P.
Poikkeuksellisen hyvä, 10.
VastaaPoista