Video
My Heart Will Go On oli mukana myös aiemmin käsittelemälläni Let's Talk About Love -albumilla (ja parilla myöhemmin vastaan tulevalla albumilla), mutta en tarttunut silloin biisiin juurikaan. Sitä on myyty singlenäkin valtavasti, joten se saa nyt oman arvostelunsa.
Olen aina pitänyt MHWGO:n melodiaa jotenkin luonnottomana laulettavaksi. Epäilin, että James Hornerin sävellys on alun perin tarkoitettu instrumentaaliksi, ja vilkaisu Wikipediaan vahvisti asian. Dion suoriutuu melodian hankalimmistakin kohdista teknisesti puhtaasti, mutta minusta laulussa on jopa Celine Dionin mittapuulla poikkeuksellisen vahva suorittamisen maku. Minulla ei tosiaankaan ole mitään kaunista musiikkia vastaan, mutta tämä ei ole minusta kaunista. Jonkinlaista uppoavan valtamerialuksen kylmää majesteetillisuutta siinä kyllä voi havaita.
Ehkä tämä biisi onkin Titanic-elokuva puristettuna neljään minuuttiin. Ensimmäiset kolme neljäsosaa on melko rauhallista eteenpäin lipumista loisteliaissa lavasteissa. Mukana on ripaus romantiikkaa. Sitten tulee katastrofi; Celine Dion alkaa pauhata täyttä kurkkua, ja jäävuoren virkaa toimittaa tässä maailman mauttomimman kuuloinen sähkökitara, joka ilmestyy pyytämättä ja yllätyksenä pahimpaan mahdolliseen paikkaan biisin väylälle, upottaa biisin, ja sen mukana 90-luvun suuret elokuvaballadit.
Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana: 5
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viimeinen huomio on hyvä: tämähän oli 90-luvun leffaballadien kliimaksi kaikin tavoin.
VastaaPoistaCeline on loistava laulaja, jonka soisi saavan laulettavaksi hienoja biisejäkin. Sitten Falling into Youn niitä on tullut tipoittain. Viisi pistettä tälle.