Plussaa:
Levy on yhtenäinen tasapainoinen kokonaisuus, joka toimii parhaiten alusta loppuun kuunneltuna. Teemojen toistuminen ja kappaleiden yhteensulautuminen pääsevät näin paremmin esiin. Yksikään biisi ei ole itsessään huono, mutta osana kokonaisuutta ne tuntuvat saavan lisää sisältöä.
Syntetisaattoreilla, efekteillä ja puhepätkillä tuodaan tyylikkäästi lisämausteita tavanomaiseen bändisoundiin. Ainoa täysin synavetoinen kappale On The Run muistuttaa miellyttävässä pulputuksessaan hieman seuraavana vuonna julkaistun Autobahnin suvantokohtia.
Sävellykset ovat kauniita. Rauhallisella tempolla etenevä tunnelmointi kohoaa välillä pakahduttaviin paisutuksiin.
Kitarasoolotkaan eivät kuulosta tällä levyllä niin kamalilta kuin yleensä.
Ylimääräistä kikkailua ja itsetarkoituksellista vaikeutta levyltä ei löydy. Onko tämä siis progea ollenkaan?
Miinusta:
Laulusuoritukset ovat aika heikkoja.
On The Runin soundit kuulostavat hauskoilta, mutta biisi on jäänyt tekemättä.
Jatkuva alleviivaavuus käy ärsyttämään. Timen alussa kellot lyövät, ja Moneyssa ruksuttelee kassakone. Yksi maneeri on painottaa laulun ensimmäistä sanaa niin, että sen jälkeen jää lyhyt tauko ("breathe... breathe in the air", "money... get away", "us... and them").
Kokonaisuus on reippaasti plussan puolella. Ei hullumpaa.
Parhaat biisit: Breathe, Us And Them, Brain Damage
Oma arvosana: 8
Lukijoiden arvosana: 8,5
Arvosanani: 9.
VastaaPoistaTämä ei edes ole suosikkini Floydilta, mutta toimii loistavasti nimenomaan levykokonaisuutena. Parhaita Floyd-levyjä ei tulisi mieleenkään pilkkoa yksittäisten kappaleiden kuunteluksi. Nähdäkseni levyn soundimaailma ja tematiikka ovat täysin ajattomia. Onhan tämä helvetin tosikkomaista musiikkia, mutta aika usein se on vain hyvä asia. Ja levy parantaa juoksuaan loppupuoltaan kohden, hyvä asia sekin.
- Niko P.
Yliarvostettu levy, silti hyvä, 8.
VastaaPoistaPsykedelian Kersantti Pippuri.
VastaaPoista