Kuuntele jos nyt ihan välttämättä tahdot
Titanicin soundtrack poikkeaa huomattavasti aikaisemmin käsittelemistäni menestyssoundtrackeistä. Muut ovat olleet enemmän tai vähemmän popkokoelmia, mutta tämä on perinteistä soundtrackmusiikkia - eli suurimmaksi osaksi instrumentaalista kvasiklassista maalailua. Klassisesta musiikista tämä ei käy yksinkertaisuutensa ja melodisen popmaisuutensa vuoksi, vaikkakin Titanicin soundtrackiä on sanottu maailman myydyimmäksi klassisen musiikin levyksi, koska sen julkaissut levymerkki on Sony Classical. Paremminkin Titanicin soundtrack muistuttaa new age -musiikkia.
Levyn alkupuoli on aika laimeaa taustamusiikkia, joka olisi muuten mitäänsanomatonta, mutta kammottavien synakuorojen käyttö tekee siitä hieman ärsyttävää. Sitten kun elokuvassa päästään actionin pariin, musiikkikin alkaa osoittaa dramaattisuutta. Osat The Sinking ja Death Of Titanic ovat jyrkkyydessään ja jylhyydessään jopa mielenkiintoista kuultavaa. Lopuksi palataan taas seesteisyyteen, ja siellähän se My Heart Will Go Onkin luuraa. Siitä biisistä on muuten tällä soundtrackillä parempi sovitus kuin Celine Dionin omalla levyllä, mutta täytyy edelleen ihmetellä, kuinka yleisö halusi ostaa tuon biisin niin moneen kertaan eri levyillä.
Pari melodia-aihetta toistuu levyllä useampaan kertaan. Erityisesti My Heart Will Go Onin intro kummittelee todella monessa kohdassa eri instrumenteilla esitettynä tai norjalaisen Sissel Kyrkjebön sanattomana lauluna. Toisteisuus ei ole aina pahasta, mutta nyt se vahvistaa tunnetta siitä, että Titanicin soundtrack ei toimi itsenäisenä taideteoksena, vaan se sopii paremmin säestämään kuvaa.
Parhaat biisit: The Sinking, Death Of Titanic
Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti