Video
Fernando oli alunperin Fridan ruotsinkielisen soololevyn hitti. Biisin katsottiin olevan niin hyvä, että siitä kannatti tehdä myös englanninkielinen Abba-single. Kun yleensä alkuperäisen sanoituksen terävyys katoaa kieltä vaihdettaessa, ja tuloksena on geneeristä poplyriikkaa (esim. Boten Anna/ Now You're Gone), Fernandon tapauksessa asia on toisinpäin. Stig Anderssonin alkuperäinen sanoitus oli geneeristä poplyriikkaa, mutta Björn Ulvaeuksen kirjoittama englanninkielinen versio on poplauluksi erikoinen tarina kahdesta Meksikossa käytyyn hävittyyn sotaan osallistuneesta veteraanista, jotka muistelevat kuinka hienoa oli, kun unelma vapaudesta vielä eli. Rio Granden yli pakeneminen saattaa viitata Meksikon-Yhdysvaltain sotaan 1846-48. Yhdysvallat valloitti silloin Texasin, ja Meksiko vetäytyi Rio Granden eteläpuolelle. Sanoitus on tehty kuitenkin niin epämääräiseksi, ettei sitä pysty oikein tulkitsemaan antiamerikkalaiseksi tai muutenkaan ajankohtaiseen politiikkaan kantaaottavaksi.
Sovituksen latinalaisamerikkalaiseksi tarkoitetut elementit, erityisesti panhuilu, tekevät kauniista melodiasta ajoittain muzakia ja matkamuistokitschiä, minkä takia kappale ei onnistu olemaan kovinkaan koskettava. Tarttuva se tietysti on. Kyllä tätä voisi laulaa mukana karaokebaarin pöydässä.
Oma arvosana: 6
Lukijoiden arvosana: 7
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Piti kuunnella biisi, kun ei ollut valmista mielipidettä. Ei mikään erityissuosikki (vaikka Frida laulaa), mutta rakenteellisesti taas aika jännä.
VastaaPoistaKertosäkeissä toistetaan samaa melodiaa ensin neljä, sitten kolme, sitten viisi kertaa, ja niiden seassa, siis kertosäkeessä, on väliosa: Though we never thought that we could lose, there’s no regret.
Seitsemän.