Video
Biisin nimestä tulevat hakematta mieleen Staying Alive ja I Will Survive, mutta kappaleen tunnelma on aivan toisenlainen. Patrick Hernandezin suurin ongelma kuulostaa olevan se, että jotkut ovat ihmetelleet, miten hänellä voi mennä niin lujaa. Lujaa meneminen toteutuu biisissä konkreettisesti, koska tempo on hengästyttävän nopea. Biisiä voi pitää varhaisena hi-NRG:nä.
Pintatasolla kappaleessa ei tapahdu kuitenkaan juuri mitään. Rytmi tuksuttaa tasatahtia. 90 prosenttia ajasta menee kappaleen nimen hokemiseen. Välissä on kaksi lyhyttä säkeistöä, joiden hölmö melodia kuulostaa jostain muusta laulusta reväistyltä. Biisi pysyy koossa muutaman hauskan detaljin avulla: rytmielementtinä toimivat taustalaulut, lyhyet torviriffit ja biisin lopussa kahdesti toistuva läpitunkeva kitaran murahdus.
Hernandez ei ole ihmeellinen laulaja, mutta hän onnistuu saamaan kymmeniä kertoja toistuvan born to be aliven joka kerta kuulostamaan siltä, kuin hän pitäisi sitä maailman nerokkaimpana lauseena. Tulkinnan kiihkeys ja sen ristiriita biisin mitäänsanomattomuuden kanssa on viehättävää. Fuskaus melkein onnistuu, mutta ei aivan. Kun kakkua ei ole nimeksikään, ei sitä voi korvata runsaallakaan kuorruttamisella.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 7
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiehtova kurkistus tulevaisuuteen, 7.
VastaaPoista