Backstreet Boys: Millennium (1999)

Spotify

Albumin avausraidan Larger Than Lifen alussa kajahtaa omituinen huutonauru, joka antaa siinä mielessä harhaanjohtavan signaalin, että albumissa ei tosiasiassa ole mitään hauskaa eikä villiä. Naurun teennäisyys kertoo oikeampaa tarinaa. Millennium on tukholmalaisen Cheironin hittitehtaan sorvaama tuote pääpirunaan Max Martin, ja laulua lukuunottamatta kyseessä voisi olla yhtä hyvin Britney Spearsin levy. Hittitehtaat eivät tietenkään automaattisesti tuota vain hengetöntä ja persoonatonta musiikkia - ajatellaanpa vaikka Motownia - mutta Max Martinin biisit ja tuotanto jättävät minut kyllä kylmäksi.

Sanoituksissa aivan geneerisimmästä sinä-linjasta eroavat Larger Than Life ja päätösbiisi The Perfect Fan. Älkää antako nimien hämätä; ensinmainittu on kiitollisuuden tunnustus faneille ja jälkimmäinen äideille. Näistä kappaleista olin aistivinani keskimääräistä enemmän aitoa ihmisyyttä ja jälkimmäisessä jopa hieman musiikin tekemisen riemua. Biisintekijätietoja tarkastellessani huomasin, että noissa poikkeavissa kappaleissa oli osatekijänä mainittu Backstreet Boysin jäsen Brian Littrell. Tämä ei voi olla sattumaa. Kyllähän Backstreet hoitaa muutenkin tonttinsa kunnialla. Erityisesti I Want It That Wayssä laulusuoritukset ovat mainioita. Tuotantojälki on vain läpi koko levyn niin kammottavan siloiteltua, että tarttumapinta on vähissä. Eikö juuri tarttuvuuden pitäisi olla popissa tärkeää?

Parhaat biisit: I Want It That Way, The One, The Perfect Fan
Oma arvosana: 2
Lukijoiden arvosana: 4

Cher: Believe (1998)

Video
Suuri osa tässä blogissa käsiteltävästä musiikista on kärsinyt puhkisoittamisesta, mutta Believe kantaa oman historiansa raskaan painolastin lisäksi myös ensimmäiselle Autotune-hitille kuuluvaa myllynkiveä kaulassaan. Se, että tuon kunnian sai Cherin single, ei ole niin satunnaista eikä ainakaan epätodennäköistä kuin äkkiseltään luulisi. Yli kolme vuosikymmentä julkisuudessa ollutta laulajaa on vaikea saada kuulostamaan tuoreelta ja jännittävältä. Siihen tarvitaan raskasta efektointia.

Tuon mullistavan efektin varjossa Believe on äärimmäisen konservatiivinen popkappale. Rakenne on perinteinen intro-A-B-A-B-C-B-B. Melodia on lähes iskelmällinen (mikä ei ole todellakaan huono asia). Tanssibiitti on jätetty verrattain kevyeksi muihin saman ajan tanssihitteihin nähden. Toisin sanoen, ideana oli vakuuttaa Cherin faneille, että tämä on Cheriä, ja kaikille muille, että tämä ei ole Cheriä. Believe on ammattitaidolla kynäilty ja tuotettu, mutta jää kliiniseksi. Sydänsuruista kertova teksti ei herätä vähäisintäkään tunnereaktiota, eikä rytmi saa jalkoja hievahtamaankaan. Melodia on ihan ok.

Oma arvosana: 4
Lukijoiden arvosana: 6,5

Shakira featuring Wyclef Jean: Hips Don't Lie (2006)

Video

Niille, jotka eivät tunne historiaa: vuonna 1992 puertoricolainen Jerry Rivera levytti kappaleen Amores Como El Nuestro. Vuonna 2004 haitilainen Wyclef Jean sämpläsi Amores Como El Nuestroa kappaleeseen Dance Like This. Vuonna 2006 kolumbialainen Shakira teki Wyclef Jeanin kanssa Dance Like Thisistä uuden version nimeltä Hips Don't Lie, ja se on toistaiseksi 2000-luvun myydyin single.

Jo Elviksen lanteet tiesivät sen, kuinka se toimii, mutta silti vähän ärsyttää tämä Shakiran kieltämättä varsin liukkaan lantionkeinutuksen ryöstöviljely. Shakiran brändiin oli jo aiemmin kuulunut aika olennaisesti joka videossa toistuva suuri määrä keinutusta, ja nyt sitten tehtiin biisikin tästä aiheesta. Wyclef Jeanin brändiin taas kuuluu lähes pelkästään se, että hän on The Fugeesin entinen jäsen, ja yhdeksän vuotta The Fugeesin hajoamisen jälkeen hän viittaa tuohon asiaan Hips Don't Liessa neljä kertaa.

Jos ärsyttävien epäolennaisuuksien ja muutaman vuoden takaisen puhkisoittamisen takaa pystyy kuulemaan itse biisin, niin sehän onkin aika mielenkiintoinen sekametelisoppa aineksinaan pop, hip hop, salsa ja cumbia. Eri elementtejä heitetään päällekkäin ja limittäin yllin kyllin. Kertosäkeessä trumpettisample ja Shakiran laulu muodostavat hienosti kaksi päällekkäistä melodiaa ja rytmiä. Kahden minuutin kohdalla tuleva baila en la calle -väliosa (joka on viittaus kappaleeseen Carnaval) antaa hetkellisen välähdyksen siitä, että tähän monikulttuuriseen fiestaan voisi melkein tempautua mukaan. Niissä "ymmärrän kyllä sun vaivasi" -huudoissa sanotaan oikeasti "en Barranquilla se baila asi", eli Barranquillassa me tanssimme näin.

Sanoituksessa oleva romanttinen juoni on samaan tapaan päälleliimattu kuin Bond-elokuvissa. Niin Bondin kuin Shakirankin rooliin kuuluu hurmata vastakkainen sukupuoli, mutta se ei todellakaan ole pääpointti. Tässä biisissä tärkeintä on tanssittavuus ja hulvaton karnevaalimeininki. Valitettavasti sen monet hyvät puolet eivät onnistu täysin jättämään varjoonsa niitä elementtejä, joista en pidä, esimerkiksi kummankin duetoijan lauluääniä.

Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: