Appetite For Destructionilla soittaa innokas nuori tuntematon losangelesilainen tukkarockbändi. Musiikki kuulostaa miellyttävän rennolta ja huolettomalta, vaikka sanoituksissa onkin usein aika synkkä ja kyyninen sävy. Levy osoittautui jättihitiksi vasta yli vuosi julkaisemisen jälkeen. Menestyttyään bändi ei kyennytkään tekemään enää yhtään ns. normaalia albumia.
Eihän tässä mitään mullistavan uutta ollut ilmestymisaikanaankaan, mutta biisit ovat suurimmaksi osaksi reippaasti eteenpäin kulkevia ja sisältävät riittävästi ideoita pitääkseen meiningin viihdyttävänä. Ummehtunutkin genre voi tuottaa loistavuutta, kun tekijöillä on tarpeeksi intoa ja luovuutta. Axl Rosen persoonallinen naukuva ääni tekee bändistä helpon erottaa kaltaistensa sankasta joukosta. Kitaristit Slash ja Izzy Stradlin toimivat hyvin yhdessä. Biisejä elävöittävistä nokkelista välilurituksista taitaa vastata lähinnä Slash, joka soitti tosiaan myös viimeksi arvostelemallani levyllä. Bändi ei ole perinteisestä tyylistään huolimatta kopio mistään, ei edes Hanoi Rocksista, vaikka jotkut suomalaiset mielellään väittävätkin niin.
Kiihkeä ja kiusoitteleva Welcome To The Jungle nousee ainoana nappiosumana muiden biisien yläpuolelle. Niissä muissakaan ei ole varsinaisia pohjanoteerauksia, vaan albumi on varsin tasalaatuinen. Tämä taitaa olla paras kuulemani tukkarocklevy.
Parhaat biisit: Welcome To The Jungle, It's So Easy, Mr. Brownstone
Oma arvosana: 8
Lukijoiden arvosana: 9
Todella hyvä. Ei siitä mihinkään pääse, 9.
VastaaPoista