Video
Sun Of Jamaica on yksi hämmentävimmistä tekeleistä, mitä olen ikinä kuullut. On hankala määritellä, mitä se yrittää olla, mitä se teeskentelee olevansa, ja mitä se todella on. Määrittelen silti.
Saksalainen Jörg Knoch hankki älyttömän afrokampauksen, häpesi sitä itsekin niin paljon että päätti esiintyä salanimellä Oliver Bendt. ja perusti Goombay Dance Bandin toteuttamaan visiotaan romanttisemmasta versiosta Boney M:stä. Sun Of Jamaica oli Goombay Dance Bandin ensimmäinen single. Bahamalaiseen musiikkiin viittaava sana goombay ja reggaeta lupaileva sana Jamaica, samoin kuin hillittömällä videolla temppuilevat karibialaissyntyiset tanssijat, ovat ulkomusiikillista hämäystä. Todellisuudessa Sun Of Jamaica on kehnoa saksalaista iskelmää, johon on ympätty soundivaikutteita diskosta ja calypsosta. Valtaosan kappaleen kestosta vievät tankeroenglannilla lausutut puheosuudet, jotka ovat uskomatonta soopaa, aivan kuin Vesa Keskinen olisi kirjoittanut ne. Se, miksi hämäys meni läpi, ja tämä nousi Saksan listaykköseksi yhdeksäksi viikoksi, on minulle täysi arvoitus. Etelä-Afrikan listaykkösyys tuntuu jostain syystä sopivan kuvaan. Goombay Dance Band meni myöhemmin vielä Ison-Britanniankin ykköseksi yhtä huonolla Seven Tearsilla. Kaikkea ei vain voi ymmärtää.
Köyhän miehen Boney M:stä puhuminen loukkaisi sekä Boney M:ää että köyhiä miehiä. Sun Of Jamaica on kuitenkin vielä suurempi loukkaus upeaa karibialaista musiikkiperinnettä kohtaan. Ensin tehdään paskaa ja sitten vielä lavastetaan sen olevan ulkomaalaisten vika. En keksi biisistä mitään ansiota, mille voisin antaa yhtään pistettä.
Oma arvosana: 0
Lukijoiden arvosana: 3,5
tiistai 5. lokakuuta 2010
maanantai 4. lokakuuta 2010
Roy Acuff: Wabash Cannonball (1936)
Video
Ennen kuin kuuntelin Wabash Cannonballin tätä blogia varten, laulun nimi ei sanonut minulle mitään. Se kuulosti kuitenkin ensikuulemalta tutulta. Jossain vaiheessa tajusin, että minulle tuttu laulu olikin Chuck Berryn Promised Land, jonka melodia liippaa varsin läheltä.
Kyllä tämä olisi kai pitänyt tuntea. Spotifyssa on laulusta lähes sata versiota, joista soitetuimmat ovat tässä järjestyksessä J. Karjalaisen, Willie Nelsonin ja Johnny Cashin versiot. Tämän kansanlaulun sanoituksen ensimmäinen painettu versio on vuodelta 1882. Laulun syntyajan voi päätellä siitäkin, että siinä pidetään junaa ihmeellisenä nähtävyytenä.
Laulun pitkä elinikä johtunee sen yksinkertaisesta ja helposti muistettavasta melodiasta sekä emotionaalisesta neutraaliudesta. Wabash Cannonball on peruslaulu, jota voi laulaa ja soittaa kuka tahansa. Roy Acuff kuulostaa perusmieheltä, joka toisin kuin muut blogissa vastaantulleet rockia varhaisemmat artistit ei ole poikkeuksellisen hyvä-ääninen laulaja, jos ei nyt todellakaan huonokaan. Hänen versionsa menestyi paremmin kuin vaikkapa Bing Crosbyn versio juuri siksi, että hän kuulostaa kansanmieheltä. Taustabändin soittimina kuulostavat olevan steelkitara, huuliharppu, viulu ja haitari, ja soitto on pelimannihengessä notkeaa ja iloista. Esityksessä on nykykantrista usein puuttuvaa elämänmakuisuutta.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:
Ennen kuin kuuntelin Wabash Cannonballin tätä blogia varten, laulun nimi ei sanonut minulle mitään. Se kuulosti kuitenkin ensikuulemalta tutulta. Jossain vaiheessa tajusin, että minulle tuttu laulu olikin Chuck Berryn Promised Land, jonka melodia liippaa varsin läheltä.
Kyllä tämä olisi kai pitänyt tuntea. Spotifyssa on laulusta lähes sata versiota, joista soitetuimmat ovat tässä järjestyksessä J. Karjalaisen, Willie Nelsonin ja Johnny Cashin versiot. Tämän kansanlaulun sanoituksen ensimmäinen painettu versio on vuodelta 1882. Laulun syntyajan voi päätellä siitäkin, että siinä pidetään junaa ihmeellisenä nähtävyytenä.
Laulun pitkä elinikä johtunee sen yksinkertaisesta ja helposti muistettavasta melodiasta sekä emotionaalisesta neutraaliudesta. Wabash Cannonball on peruslaulu, jota voi laulaa ja soittaa kuka tahansa. Roy Acuff kuulostaa perusmieheltä, joka toisin kuin muut blogissa vastaantulleet rockia varhaisemmat artistit ei ole poikkeuksellisen hyvä-ääninen laulaja, jos ei nyt todellakaan huonokaan. Hänen versionsa menestyi paremmin kuin vaikkapa Bing Crosbyn versio juuri siksi, että hän kuulostaa kansanmieheltä. Taustabändin soittimina kuulostavat olevan steelkitara, huuliharppu, viulu ja haitari, ja soitto on pelimannihengessä notkeaa ja iloista. Esityksessä on nykykantrista usein puuttuvaa elämänmakuisuutta.
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)