Mariah Carey: Music Box (1993)

Spotify

Music Box -albumin tekovaiheen aikana Bodyguardin soundtrack vietti 20 viikkoa USA:n albumilistan ykkösenä. Levyjen tuottaja- ja lauluntekijäkrediiteistä löytyy liuta samoja nimiä: Walter Afanasieff, Robert Clivilles, David Cole, Babyface ja Daryl Simmons. Ei ole siis ihme, että levyt kuulostavat hieman samalta. Menestyskaavan jo löydyttyä keskityttiin suoltamaan ulos lisää samankaltaista pehmosoulhuttua.

Tokihan Music Box on parempi albumi. Alkupuolta kuuntelee jopa mielellään, kun vaihtelua riittää ja biisit ovat vähintäänkin kelvollisia. Dreamloverin höyhenenkevyestä poppistelusta siirrytään Heron tunteikkaaseen motivaatioluentoon. Anytime You Need A Friend on suorastaan upea soulballadi väkevine gospelkuoroineen. Kuoroa käytetään kyllä tällä levyllä runsaasti muutenkin, mutta ei läheskään yhtä tehokkaasti. Nimibiisi Music Box vielä menettelee suvantovaiheena ennen vauhdikasta tanssikipaletta Now That I Know. Sitten alkavatkin eväät olla syöty. Kolmannen laiskasti laahaavan balladin aikana jo miettii, eikö näitä ole kuultu riittävästi. No, niitä kuullaan vielä lisää, ja taas lisää. Noista balladeista jokainen kuulostaa yksittäin kuultuna aivan siedettävältä, mutta liika on liikaa. Biisien samankaltaisuudesta alkaa tehdä huomioita. Kymmenessä kappaletta yhdestätoista lauluosuus alkaa sanattomalla hyräilyllä. Joka ainoassa kertosäkeessä käytetään sanaa you, yleensä moneen kertaan.

Kun Bodyguardin soundtrackilla suurin hitti oli versio 70-luvun balladista I Will Always Love You, Music Boxilla samaa virkaa hoitaa Without You, joka tunnetaan nykyään myös nimellä Ken Lee. Sen suursuosio ei kyllä avaudu minulle. Carey laulaa säkeistöt vähän liian matalalta, että hänen äänensä pääsisi soimaan kunnolla. Kun biisi on huipentumassa, se feidataan saman tien.

Yleensä mainitsen joka levyltä kolme parasta biisiä, mutta kun tällä kertaa paras on ysin arvoinen ja seuraavat vitosen luokkaa, yksi maininta saa riittää.

Paras biisi: Anytime You Need A Friend
Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 5

Patrick Hernandez: Born To Be Alive (1978)

Video

Biisin nimestä tulevat hakematta mieleen Staying Alive ja I Will Survive, mutta kappaleen tunnelma on aivan toisenlainen. Patrick Hernandezin suurin ongelma kuulostaa olevan se, että jotkut ovat ihmetelleet, miten hänellä voi mennä niin lujaa. Lujaa meneminen toteutuu biisissä konkreettisesti, koska tempo on hengästyttävän nopea. Biisiä voi pitää varhaisena hi-NRG:nä.

Pintatasolla kappaleessa ei tapahdu kuitenkaan juuri mitään. Rytmi tuksuttaa tasatahtia. 90 prosenttia ajasta menee kappaleen nimen hokemiseen. Välissä on kaksi lyhyttä säkeistöä, joiden hölmö melodia kuulostaa jostain muusta laulusta reväistyltä. Biisi pysyy koossa muutaman hauskan detaljin avulla: rytmielementtinä toimivat taustalaulut, lyhyet torviriffit ja biisin lopussa kahdesti toistuva läpitunkeva kitaran murahdus.

Hernandez ei ole ihmeellinen laulaja, mutta hän onnistuu saamaan kymmeniä kertoja toistuvan born to be aliven joka kerta kuulostamaan siltä, kuin hän pitäisi sitä maailman nerokkaimpana lauseena. Tulkinnan kiihkeys ja sen ristiriita biisin mitäänsanomattomuuden kanssa on viehättävää. Fuskaus melkein onnistuu, mutta ei aivan. Kun kakkua ei ole nimeksikään, ei sitä voi korvata runsaallakaan kuorruttamisella.

Oma arvosana: 5
Lukijoiden arvosana: 7

Mariah Carey: All I Want For Christmas Is You (1994)

Video

Vaikka en varsinaisesti ole Mariah Careyn enkä joulun fani, tämä biisi on minusta riemastuttava! Mariah Careyn ja Walter Afanasieffin kirjoittama laulu on melodialtaan parhaiden popsoul-perinteiden mukainen muotovalio, ja sovitukseen on haettu joulun henkeä matkimalla Phil Spectorin joululevyn soundia, erityisesti kai The Crystalsin versiota Santa Claus Is Coming To Townista. Careyn moderni laulutyyli yhdistettynä 60-lukulaiseen taustaan on ajattoman kuuloinen yhdistelmä. Tempo on sopivan reipas, niin että Carey ehtii tulkita, mutta ei ylitulkita.

Ylenmääräinen jouluisuus ei pääse haittaamaan, kun sanoituksessa melkein kaikki joulun kliseet lytätään merkityksettöminä: lahjat, kuusi, pukki, lumi ja porot (misteli saa jäädä). John Lennon voisi vielä lisätä listan loppuun "and no religion too". Laulu on tästä syystä nerokkaan demokraattinen, kun kuulija voi hyväksyä viestin maantieteellisestä tai taloudellisesta asemastaan riippumatta. Oikeastaan edes sillä ei ole väliä, viettääkö kuulija joulua ollenkaan.

On hienoa, että tämä kappale on löytänyt tiensä joka joulu soivien klassikoiden joukkoon, jonne mahtuu ehkä yksi uusi joululaulu vuosikymmenessä. En tiedä, miten Mariah Careyn esittämä joululaulu voisi olla yhtään parempi. En oikeastaan tiedä, miten mikään joululaulu voisi olla yhtään parempi.

Oma arvosana: 9
Lukijoiden arvosana: 6

Madonna: The Immaculate Collection (1990)

Tätä ennen blogissani vastaan tulleista hittikokoelmista vain Beatlesin 1 on järjestetty kronologisesti. Aikajärjestyksen käyttäminen mahdollistaa kokoelman kuuntelemisen kehityskertomuksena. Beatlesin tarinaan se tietysti sopii täydellisesti. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tapahtunut Madonnan uran alkupuoli jäsentyy tällä tavalla myös oikein mielenkiintoisesti. Madonnan ääni oli ensimmäisellä albumilla vielä koulimaton, ja tarkoitan sekä hänen konkreettista lauluääntään että sitä miten tarkasti hän mietti mitä haluaa sanoa. Kyllähän jo kokoelman aloituskappaleen Holiday voi jälkiviisaasti lukea paljastuksena Madonnan hellittämättömästä työmoraalista: "if we took a holiday", "just one day", ja tuo jossittelu vapaapäivän pitämisestä jää jossitteluksi.

Like A Virgin ja Material Girl ovat kuitenkin aivan eri tavalla itsetietoisia manifesteja. Like A Virginissä Madonna aloittaa loputtoman omaan nimeensä liittyvän vihjailun, jota edustaa myös tämän kokoelman nimi. Hän käyttää kappaleessa liioitellun ohutta ja tyttömäistä lauluääntä, aivan kuten Marilyn Monroe aikaisemmin ja Britney Spears myöhemmin. Ilmeisesti tämä on ainoa tapa ilmaista yhtä aikaa viattomuutta ja viettelevyyttä. Material Girl on myös viittaus Marilyniin, tällä kertaa Diamonds Are A Girl's Best Friendiin. Madonnan ääni on tällä kertaa jo huomattavasti aikuisempi.

True Blue -albumin hiteissä esittäytyy sitten viimein valmis Madonna, omalla vahvalla äänellään laulava monipuolinen taiteilija, joka ilmaisee runsaalla imperatiivin käytöllä pitävänsä ohjia käsissään. Papa Don't Preach! Open Your Heart! Imperatiivihitit muodostavatkin sitten enemmistön kokoelman loppupuolesta.

The Immaculate Collection ei ole aivan perinteisessä mielessä hittikokoelma, vaan tavallaan maailman myydyin remixlevy. Shep Pettibone miksasi uudelleen kaikki kokoelmalle tulleet biisit. Tällaiset ratkaisut on yleensä tuomittu epäonnistumaan, mutta suurin osa kappaleista on saanut säilyttää oman ilmeensä, ja remiksaaminen kuuluu vain soundien miellyttävänä yhteensopivuutena. Like A Prayer, Madonnan uran ehkä suurin hetki, on kuitenkin muokattu radikaalisti uusiksi, ja nyanssit ovat saaneet väistyä tasaisemman tanssihölkän tieltä. Alkuperäinen versio on tietysti parempi sellaisenaan, mutta en ole varma, toimisiko se osana tätä kokoelmaa yhtään paremmin kuin tämä remix. Biisi on kohottava elämys näinkin.

Kokoelmaa varten tehtyinä uusina biiseinä kuullaan Justify My Love ja Rescue Me (molemmat imperatiivissa!). Justify My Love on Lenny Kravitzin biisi, eikä onneksi Lennylle tyypillistä retrorokkia, vaan 90-luvun alun seksi-Madonnan huippuhetki. Rescue Me ei sen sijaan aivan yllä kokoelman yleisesti todella korkeaan tasoon. Taso pysyy korkeana senkin takia, ettei kaikkia Madonnan suurimpia hittejä otettu mukaan. Varsinkin True Bluen ja Who's That Girlin jättäminen ulos hittien suuruudesta huolimatta oli oikein onnistunut ratkaisu, koska ovathan ne aika laimeita biisejä.

Parhaat biisit: Like A Prayer, Vogue, Justify My Love
Oma arvosana: 9
Lukijoiden arvosana: 8